Wikipedia

Kasarmitori

aukio Helsingin Kaartinkaupungissa

Kasarmitori (ruots. Kaserntorget) on suora­kulmainen aukio Helsingin Kaartinkaupungissa. Sitä rajoittavat etelässä ja pohjoisessa Eteläinen ja Pohjoinen Makasiini­katu, idässä Fabianinkatu. Länsi­puolella torin ja Kasarmi­kadun välissä on Iikka Martaksen alun perin näyttelyhalliksi suunnittelema kaksi­kerroksinen liikerakennus[1], jossa nykyisin toimii Kiinteistö Oy Kasarmitorin kauppakeskuksen vuokralaisina posti ja useita liikkeitä, muun muassa päivittäistavaroiden valintamyymälä ja hampurilaisravintola.

Kasarmitori ja Kaartin kasarmi. Oikealla Kaartin hallin pääty.

Torin alla on maan­alainen, vuonna 2005 valmistunut pysäköintihalli.[2]

Torin, samoin kuin ohi kulkevan Kasarmi­kadun ja myös Kaartin­kaupungin nimi johtuu sen eteläpuolella sijaitsevasta Kaartin kasarmista, jossa nykyisin toimii Suomen puolustusministeriö.

Historia muokkaa

 
Kiväärimiehiä Kasarmitorilla 1918

Kasarmitori sisältyi jo Johan Albrecht Ehrenströmin vuonna 1812 laatimaan Helsingin asemakaavaan. Sen nimenä oli aluksi Nya Torget (Uusi tori), mutta vuonna 1820 sen nimeksi vahvistettiin Förstads torget (Esi­kaupungin tori), sillä Esplanadin eteläpuolelle kaavoitettua uutta kaupungin­osaa nimitettiin aluksi Uudenmaan esikaupungiksi. Ajoittain 1800-luvulla olivat käytössä myös nimet Handels­torget (Kauppa­tori) ja Stora Torget (Suuri tori).[3]

Torin eteläpuolella oleva tontti varattiin aluksi teatteria varten, mutta ennen kuin sitä oli alettu rakentaa, Suomen ministerivaltiosihteeri Robert Henrik Rehbinder määräsi kyseiselle tontille rakennettavaksi kasarmin, joka alun perin oli tarkoitus rakentaa Hietalahteen tontille, johon myöhemmin rakennettiin Teknillisen korkea­koulun pää­rakennus. Perimä­tiedon mukaan syynä suunnitelman muutokseen oli se, että Rehbinderin oli tarkastus­matkallaan tarkoitus kulkea Hietalahteen saakka katsomaan kasarmille varattua tonttia, mutta nautittuaan ylellisen päivällisen runsaine juomineen hän ei jaksanut kävellä Esi­kaupungin­toria pidemmälle vaan määräsi kasarmin rakennettavaksi sen reunaan.[4][5]

 
Kasarmitorin uusin rakennus vuodelta 2017.
 
Fabianinkatu 17 Kasarmitorin kulmassa.
 
Polkupyörä ja kaupunkipolkupyöräasema Kasarmitorilla vuonna 2018.

Engelin suunnittelema kasarmi valmistui vuonna 1822[4], ja pian sen jälkeen torista alettiin käyttää nimeä Kasern Torget, joka esiintyi kartoissa vuodesta 1837 lähtien. Myös suomen­kielinen nimi Kasarmi­tori oli käytössä jo 1800-luvulla. Vuonna 1909 nimi kuitenkin vahvistettiin muotoon Kasarmin­tori, mutta palautettiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1928.[3]

Torista 1800-luvulla käytetty nimitys Handels­torget johtuu siellä pidetyistä talvimarkkinoista, jotka kuitenkin lopetettiin vuonna 1865.[3] Nykyään Kasarmi­torilla ei harjoiteta torikauppaa.

Kaupunki rakennutti torin keskelle vuonna 1814 yleisen kaivon, joka uusittiin vuonna 1839 ja siihen lisättiin pumput. Kaivo poistettiin käytöstä vuonna 1889 ja purettiin kaksi vuotta myöhemmin. Kaivon seinämät löydettiin maan alta pysäköintihallin rakentamisen yhteydessä vuonna 2003.[6]

Kasarmitorin länsireunassa olevaan penkereeseen rakennettiin vuonna 1824 viisi holvattua myymälää teurastajien harjoittamaa lihakauppaa varten.[5] Vuonna 1906 paikalle valmistui Selim A. Lindqvistin suunnittelema kauppahalli, Kaartin halli[7][8] joka kuitenkin purettiin vuonna 1958 monista vastalauseista huolimatta[8], minkä jälkeen paikalle rakennettiin näyttelyhalliksi nykyinen liikerakennus.

Kasarmitorin itäpuoliseen kortteliin Fabianinkadun varrelle rakennettiin 1800-luvulla kolme kaksikerroksista puutaloa.[5] Vuosisadan vaihteessa paikalle rakennettiin kerrostaloja, joista keskimmäisessä toimi myöhemmin Yleisradio.[1]

Vuonna 1973 Kasarmitorille sijoitettiin joukko Itä- ja Pohjois-Helsinkiin liikennöivien bussien päätepysäkkejä. Kun Rautatientori oli ylikuormitettu, siirrettiin muutamien linjojen päätepysäkit aluksi ruuhka-aikoina, myöhemmin myös keskellä päivää Kasarmitorille.[9] Sinne kulkevien linjojen tunnuksissa oli numeron jäljessä S-kirjain. Helsingin metron tultua käyttöön muutettiin Itä-Helsingin linjat metroasemilta lähteviksi liityntälinjoiksi, mutta muutamia linjoja liikennöitiin edelleen Kasarmitorille. Viimeiset päätepysäkit poistettiin sieltä 2000-luvun alussa, kun pysäköintihallia alettiin rakentaa torin alle.

Marraskuussa 2017 torilla paljastettiin Pekka Kauhasen suunnittelema talvisodan kansallinen muistomerkki Valon tuoja osana Suomi100-juhlallisuuksia.[10]

 
Panoramaamakuva Kasarmitorista talvella.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Kaija Ollila, Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 113. 8. painos. Sanoma Oy, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
  2. ↑ Liikenteenohjaus: Pysäköintiopastus Helsingin kaupunki. Arkistoitu 31.10.2010. Viitattu 28.11.2011.
  3. ↑ a b c Helsingin kadunnimet, Helsingin kaupungin jullkaisuja nro 24, s. 108. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970.
  4. ↑ a b Puhvelista punatulkkuun, s. 118–119
  5. ↑ a b c Asmo Alho, Uljas Rauhanheimo: Helsinki ennen meitä, s. 70–71. Otava, 1962.
  6. ↑ Kurkistuksia Helsingin kujille: Kasarmintori (Arkistoitu – Internet Archive) Museovirasto. Viitattu 22.5.2012.
  7. ↑ Arkkitehtiesittely: Selim A. Lindqvist Suomen rakennustaiteen museo. Arkistoitu 23.3.2012. Viitattu 28.11.2011.
  8. ↑ a b Antti Manninen: Puretut talot, 100 tarinaa Helsingistä, s. 92. Sanoma, 2004. ISBN 978-952-5557-00-8.
  9. ↑ Helsingin kunnalliskertomukset 1973, osa 2, s. 148–149. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1976. Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ Talvisodan muistomerkki paljastettiin Helsingissä Kansan Uutiset. 30.11.2017. Viitattu 1.12.2017.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kasarmitori&oldid=22198171”