Karl Friedrich Scheithauer (21. syyskuuta 18731962)[1][2] oli saksalainen kirjailija ja pikakirjoitusjärjestelmän kehittäjä.[3][1]

Karl Friedrich Scheithauer (noin 1893)
Karl Friedrich Scheithauer (ennen 1936)

Scheithauer julkaisi pikakirjoitusjärjestelmänsä vuonna 1896 teoksessa System der Stenografie.[4] Scheithauerin järjestelmässä konsonanttien merkit on valittu samankaltaisista merkeistä kuin esimerkiksi Gabelsbergerin järjestelmässä.[4] Vokaalit merkitään aina omilla merkeillään: eripituisilla yläviistoon menevillä suorilla tai kaarevilla viivoilla. Järjestelmä muistutti rakenteeltaan ruotsalaista Melinin järjestelmää, joka oli julkaistu neljä vuotta aikaisemmin.[2] Vuonna 1913 Scheithauer julkaisi järjestelmästä uuden version, jossa hän muutti joidenkin kirjainten merkkejä.[4]

Scheithauerin järjestelmä ei saavuttanut suurempaa suosiota.[5] 1900-luvun alkuvuosina järjestelmällä oli 60 pikakirjoitusyhdistystä, joissa oli noin 4000 jäsentä.[6]

Lähteet muokkaa

  • Ekman, Ernst L.: Olof Werling Melin. Tukholma: C E Writzes bokförlag, 1971. (ruotsiksi)
  • Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. 4. painos. Berliini: H. Apitz, 1940. (saksaksi)
  • Moser, Franz; Erbach, Karl: Lebendige Kurzschriftgeschichte. 7. painos. Darmstadt: Winklers Verlag, 1969. (saksaksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b Johnen, s. 166.
  2. a b Ekman, s. 253.
  3. Ekman, s. 134.
  4. a b c Johnen, s. 167.
  5. Moser & Erbach, s. 98.
  6. Johnen, s. 168.