Karl Fredrik Munck
Karl Fredrik Munck (13. maaliskuuta 1819 – 16. kesäkuuta 1900 Karkku)[1] oli suomalainen juristi ja moninkertainen valtiopäivämies.
Munckin vanhemmat olivat kersantti Johan Fredrik Munck ja Katarina Henriksdotter Porri ja puolisot vuodesta 1848 Charlotta Vilhelmina Peron (k. 1853) ja vuodesta 1858 Augusta Eleonora Lovisa Björkstén (k. 1911). Munck tuli ylioppilaaksi 1838 ja suoritti tuomarintutkinnon 1843. Varatuomarin arvon hän sai 1845. Munck oli Turun hovioikeuden kanslisti vuodesta 1851, kirjaaja vuodesta 1854, ylimääräinen viskaali vuodesta 1855, notaari vuodesta 1857, varakanneviskaali vuodesta 1859, kanneviskaali vuodesta 1861 ja asessori vuodesta 1863. Raaseporin itäisen tuomiokunnan tuomariksi hän tuli 1868, Ylä-Satakunnan alisen tuomiokunnan tuomariksi 1874 ja Tyrvään tuomiokunnan tuomariksi 1885. Munck sai hovioikeudenneuvoksen arvonimen 1877. Hän oli valtiopäiväedustaja aatelissäädyssä 1863–1864, 1872, 1877–1878, 1882, 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1899. Hän oli kuollessaan vanhin Suomen elossa olleista lakimiehistä.[1][2]
Asianajaja, valtiopäivämies Carl Gustaf Munck oli Karl Fredrik Munckin poika.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Karl Fredrik Munck. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 11.12.2020.
- ↑ Kuolleita. Päivälehti, 17.6.1900, s. 3.