Avaa päävalikko

Kari Lumikero (s. 28. tammikuuta 1949 Kemi) on suomalainen toimittaja.[1]

Kari Lumikero
Kari Lumikero Suomi-areena-tapahtumassa heinäkuussa 2011.
Kari Lumikero Suomi-areena-tapahtumassa heinäkuussa 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt 28. tammikuuta 1949 (ikä 70)
Kemi, Suomi
Ammatti Toimittaja
Muut tiedot
Aktiivisena 1969–

Kari Lumikeron isä oli Yleisradion uutistoimittaja ja ulkomaankirjeenvaihtaja Esko Lumikero.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Lumikero muutti Ruotsiin vuonna 1967. Hän opiskeli valtiotiedettä Tukholman yliopistossa 1968–1970. Vuosina 1969–1985 hän työskenteli Ruotsin radiossa uutistoimittajana ja avusti myös Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimituksia 1967–1986. MTV3:ssa hän työskenteli Skandinavian kirjeenvaihtajana vuosina 1986–1997 ja Berliinin-kirjeenvaihtajana 1997–2008. Vuonna 2008 hän palasi kirjeenvaihtajaksi Tukholmaan.[2] Hän jäi eläkkeelle vuonna 2014.[3] Lumikero on naimissa Cita Högnabba-Lumikeron[4] kanssa, ja he asuvat nykyään Budapestissa jossa Högnappa-Lumikero toimii Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutin, Finnagoran johtajana.[4]

Vuonna 2005 Lumikero sai Bonnierin journalistipalkinnon Intian valtameren tsunamikatastrofia käsittelevästä uutisoinnistaan.[5] Vuoden 2014 itsenäisyyspäivänä hän sai Suomen Leijonan ritarimerkin.[6]

Lumikero julkaisi muistelmateoksen Uutismies vuonna 2019.[7]

TunnustuksetMuokkaa

JulkaisujaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Koponen, Kalle: Videojournalisti tekee kaiken itse.. Helsingin Sanomat, 27.1.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.12.2011.
  2. Yhden miehen show Kaukosanomat. 26.5.2010. Viitattu 27.12.2011.
  3. Leinonen, Pauliina: Kari Lumikero eläkkeelle – ura alkoi koko korttelin juorukellona Ilta-Sanomat. 28.5.2014. Viitattu 6.12.2014.
  4. a b Uusitorppa, Harri: Toimittajan työ valitsi Kari Lumikeron, 70 – ”Olin jo pikkupoikana utelias juorukello, joka ei pystynyt pitämään salaisuuksia.” Helsingin Sanomat. 28.1.2019.
  5. Bonnierin vuoden journalistipalkinto Kari Lumikerolle Markkinointi&Mainonta. 10.3.2005. Viitattu 27.12.2011.
  6. He saavat Itsenäisyyspäivän kunniamerkit, osa 2. Iltalehti 3.12.2014.
  7. Hällsten, Annika: Världsreportern har varvat ner – nu skriver Kari Lumikero om sitt eget trauma. Hufvudstadsbladet, 18.9.2019, s. 20–21. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 18.9.2019.
Tämä toimittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.