Avaa päävalikko

Karhulan Veikot on kotkalainen urheiluseura. Seuran nimi oli vuoteen 1955 asti Kymin Veikot. Joukkuelajeista seuran lajivalikoimaan kuuluu nykyisin lentopallo ja koripallo.

HistoriaMuokkaa

Seura perustettiin nimellä Kymin Veikot Kymin kunnassa vuonna 1908 alun perin Kymin työväenyhdistyksen alaosastoksi. Alkuaikojen lajivalikoimaan kuuluivat voimistelu, paini, hiihto ja yleisurheilu. Suomen sisällissodan jälkeen SVUL erotti Veikot, kuten kaikki muutkin työläisurheiluseurat jäsenyydestään ja seura liittyi Työväen Urheiluliittoon 1919.[1]

Seuran tunnetuimpia urheilijoita 1920-luvulla oli keskimatkojen juoksija Eino Purje, joka voitti ensimmäisissä työläisolympialaisissa Frankfurt am Mainissa vuonna 1925 kolme kultamitalia 800:n, 1 500:n ja 3 000 metrin juoksussa sekä pronssia 1 500 metrin juoksussa Amsterdamin kesäolympialaisissa vuonna 1928. Työläisolympialaisissa 1925 myös toinen Veikkojen urheilija, Kalervo Kotivalo, voitti kolme kultamitalia kuulantyönnössä, kiventyönnössä ja viisiottelussa.[1]

Seurassa aloitettiin nyrkkeilytoiminta vuonna 1924 ja seuraavina vuosikymmeninä laji oli seuran merkittävimpiä. Pesäpallo tuli lajivalikoimaan vuonna 1928, jolloin perustettiin pallojaosto. Wienin työläisolympialaisissa vuonna 1931 nyrkkeilijä Vilho Urhonen voitti kultamitalin ja samoissa kisoissa voitti kultaa myös Tauno Guseff 800 metrin juoksussa. Urhonen voitti lisäksi pronssia Antwerpenin työläisolympialaisissa 1937. Seuraan perustettiin moottorijaosto vuonna 1938, mikä oli harvinaista TUL:n seuroissa. Kymin Veikot oli 1930-luvun lopussa TUL:n jäsenmäärältään suurin seura, jäseniä oli silloin yli 800.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen Kymin Veikot järjesti Suomen ensimmäiset TUL:n ja SVUL:n yhteiset hiihtomestaruuskilpailut vuonna 1945 ja seura oli myös mukana järjestämässä vuoden 1949 Kalevan kisoja. Uusina lajeina tulivat mukaan koripallo 1949 ja lentopallo 1953.[1]

Seuran tärkeä toimipaikka, Rauhalassa sijainnut Kymin työväentalo, tuhoutui tulipalossa vuonna 1955, jonka yhteydessä seuran omaisuus, palkintokokoelmat ja arkisto tuhoutuivat lähes täysin. Samana vuonna seura muutti nimensä Karhulan Veikoiksi Kymin kunnasta erotetun Karhulan kauppalan mukaan. Nyrkkeilyharrastus hiipui 1950-luvulle tultaessa ja päättyi työväentalon paloon. Suunnistus tuli mukaan lajivalikoimaan vuonna 1971. Seura aloitti bingotoiminnan Karhulan keskustassa vuonna 1977 ja avasi kahvion Karhulan uimahallissa 1978. Karhuntalja-hiihdot Äijänvuoren maastossa seura järjesti ensimmäisen kerran vuonna 1979 ja tapahtumasta on kehittynyt merkittävä talviurheilutapahtuma Kymenlaaksossa.[1]

LentopalloMuokkaa

Lentopallossa Karhulan Veikot nousi merkittäväksi seuraksi 1970-luvun puolivälissä. Naisten lentopallossa "Veikottaret" voitti ensimmäisen Suomen mestaruuden vuonna 1975 ja voitti sittemmin yhteensä viisi Suomen mestaruutta sekä osallistui Eurooppa Cupiin. Joukkue putosi SM-sarjasta 1990, mutta palasi pääsarjatasolle vielä yhdeksi kaudeksi 1995.[1][2]

Miesten lentopallossa seura nousi SM-sarjaan vuonna 1975 Karhulan Ratekon tilalle, joka oli lopettanut toimintansa ja jonka pelaajista suuri osa siirtyi edustamaan Karhulan Veikkoja. Seura sijoittui parhaimmillaan neljänneksi SM-sarjassa.[1]

KoripalloMuokkaa

Miesten koripallossa Karhulan Veikot nousi vuonna 1985 II-divisioonaan ja vuonna 1987 I-divisioonaan, jossa se pelasi vielä 1990-luvun alkupuolella. Vuosikymmenen loppupuolella seura aloitti yhteistyön Peli-Karhujen kanssa, jonne koottiin miesten edustuskoripallo.[1] Kaudella 2010–2011 miesten edustusjoukkue pelaa kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla II-divisioonassa.

Saavutuksia joukkuelajeissaMuokkaa

Naisten lentopallo:

  • 1975 Suomen mestaruus
  • 1976 hopeaa SM-sarjassa
  • 1977 pronssia SM-sarjassa
  • 1978 Suomen mestaruus
  • 1979 Suomen mestaruus
  • 1980 Suomen mestaruus
  • 1981 Suomen mestaruus
  • 1982 hopeaa SM-sarjassa
  • 1987 pronssia SM-sarjassa
  • 1988 hopeaa SM-sarjassa

UrheilijoitaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h Historiikki Karhulan Veikot. Viitattu 2.3.2011.
  2. Naisten SM-sarjan mitalistit Lentopalloliitto. Viitattu 2.3.2011.