Avaa päävalikko
Klassisia kapiteeleja: ylimpänä toskanalainen ja doorilainen, keskellä kaksi joonialaista ja alimpana korinttilainen ja komposita.

Kapiteeli (lat. capitulum, capitellum < caput, ’pää’) eli pylväänpää on klassisessa arkkitehtuurissa pylvään, pilarin tai pilasterin vartta leveämpi ja tavallisesti koristeellisesti muotoiltu yläosa, jonka päällä entablatuuri eli palkisto lepää.[1][2][3]

Varhaisimmat kapiteelit ovat peräisin Egyptistä, ja niiden pohjana olivat kasviaiheet. Kapiteelilla oli huomattava merkitys antiikin kreikkalaisen arkkitehtuurin ja sittemmin roomalaisen arkkitehtuurin klassisissa pylväsjärjestelmissä, ja pylväsjärjestelmät erottaakin toisistaan helpoimmin erilaisten kapiteelien perusteella. Kreikassa käytettiin useimmiten doorilaisen ja joonialaisen pylväsjärjestelmän mukaisia kapiteeleja, ja Roomassa korinttilaisen pylväsjärjestelmän mukaisia kapiteeleja.[3]

Kapiteeli koostui doorilaisessa ja joonialaisessa pylväsjärjestelmässä ulospäin kaartuvasta ekinuksesta ja korinttilaisessa pylväsjärjestelmässä korimaisesta kalathoksesta, sekä näiden yläpuolella kaikissa pylväsjärjestelmissä olleesta abakus-laatasta.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena (toim.): ”Kapiteeli”, Antiikin käsikirja, s. 253. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. Valkeapää, Leena: Taidehistorian sanasto (pdf) 2003. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 5.8.2010.
  3. a b Capital Perseus Encyclopedia. Viitattu 10.6.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa