Avaa päävalikko

Kapinatyöläinen on vuonna 1989 perustettu suomalainen anarkistinen mielipidelehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Julkaisemisesta vastaa toimituskollektiivi, eikä sillä ole nykyään vastaavaa päätoimittajaa. Lehden verkkosivuilla Kapinatyöläistä luonnehdistaan anarkistiseksi työväenlehdeksi, joka haluaa innostaa toimintaan vapaudellisen ja hierarkiattoman yhteiskunnan puolesta.[1][2]

Kapinatyöläinen
Kapinatyöläinen.jpg
Lehtityyppi mielipidelehti
Aihealue anarkismi, anarkosyndikalismi
Julkaisija Kapinatyöläisen toimituskollektiivi
Perustettu 1989
Ilmestymistiheys kaksi kertaa vuodessa
Aiheesta muualla
[kapinatyolainen.net Kotisivu]

Kapinatyöläisellä on ollut useita kymmeniä toimittajia, mutta monet artikkeleista on julkaistu salanimillä tai anonyymisti, koska yksittäisiä henkilöitä ei haluta korostaa. Omalla nimellään ovat kirjoittaneet muun muassa Jani Saxell, Ari Vakkilainen,[1] Nalle Virolainen[3] ja Antti Rautiainen.[4]

HistoriaMuokkaa

Kapinatyöläisen ensimmäinen numero ilmestyi keväällä 1989. Perustajat olivat Suomen Anarkosyndikalistisen Liiton (myöh. Suomen anarkistiliitto) aktiiveja, mutta lehti oli järjestöstä riippumaton itsenäinen julkaisu. Alkuvuosinaan se omaksui vaikutteita brittiläisestä Class War -lehdestä, joka tunnettiin populistisesta ja räävittömästä retoriikastaan. Nimen esikuva oli Australiassa 1980-luvulla ilmestynyt anarkistinen lehti Rebel Worker. Lehden painos oli aluksi 500 kappaletta, mutta se nostettiin myöhemmin tuhanteen.[5] 1990-luvulla Kapinatyöläinen oli kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultin jäsen.[6][7]

Alkuvuosina lehdessä esitettiin usein poliitikoille ja yritysjohtajille tarkoitettuja humoristisia uhkauksia, jotka herättivät pahennusta.[5] Kapinatyöläisessä kirjoitettiin muun muassa valtiovarainministeri Iiro Viinasen pään leikkaamisesta, ”jos jotain leikataan, leikataan Iirolta pää”, ja Raimo Ilaskivelle hirttoköydella annettavasta ”korotuksesta”.[1][8] Humoristinen ja alatyylinen kieli kuitenkin muuttui asiatyylisemmäksi jo 1990-luvun alkupuolella.[5]

Vuonna 1997 Kapinatyöläiseen kirjoittanut henkilö joutui oikeuteen epäiltynä rikokseen yllyttämisestä. Lehdessä oli kaksi vuotta aikaisemmin julkaistu artikkeli, jossa annettiin neuvoja sabotaasin tekemiseen. Poliisin kuultavina olivat myös Kapinatyöläisen painopaikan, Kultti ry:n sekä lehteä myyneen Akateemisen kirjakaupan edustajat. Asia kytkettiin osaksi niin sanottua ”suurta aktivistioikeudenkäyntiä”, vaikka kirjoitus ei liittynyt mitenkään muihin käsiteltävänä olleisiin tapauksiin. Lopulta käräjäoikeus hylkäsi syytteen, koska artikkelissa mainittuja tekoja ei ollut kriminalisoitu.[9][10]

Vuosina 2001–2005 lehden kannessa käytettiin nimeä ”Kapis”, mutta se muutettiin jälleen Kapinatyöläiseksi lukijapalautteen johdosta.[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Oinaala, Sampsa: 20 vuotta kapinaa Nyt. 29.4.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.2.2010. [vanhentunut linkki]
  2. Mikä Kapinatyöläinen? Kapinatyöläinen. Viitattu 23.6.2018.
  3. Kapinatyöläinen #43 Kapinatyöläinen. Viitattu 23.6.2018.
  4. Kapinatyöläinen #42 Kapinatyöläinen. Viitattu 23.6.2018.
  5. a b c d Honkanen, Matti: Kapinatyöläinen 20 vuotta. Kapinatyöläinen, 2009, nro 2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.2.2010.
  6. Kultti ry:n jäsenlehdet 1999 (arkistoitu sivu) 1999. Kultti ry. Viitattu 15.2.2010.
  7. Kultti ry:n jäsenlehdet 2001 (arkistoitu sivu) 2001. Kultti ry. Viitattu 15.2.2010.
  8. Hakala Pekka: Herrojen päitä vadeille (vain tilaajille) 9.5.1990. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.6.2018.
  9. Koste, Asmo: Kansalaisaktivisteista yritetään leipoa epäilyttävää massaa. Libero, 1997, nro 3. Arkistoitu sivu Viitattu 15.2.2010.
  10. Karvonen, Pekka: Rikosten ja ajatusten perässä (vain tilaajille) 10.8.1997. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.6.2018.

Aiheesta muuallaMuokkaa