Kansainyhteisö
Kansainyhteisö (engl. Commonwealth of Nations; vuodet 1926–1949 Brittiläinen kansainyhteisö, engl. British Commonwealth of Nations) on Britannian ja sen entisten alusmaiden ja territorioiden muodostama yhteisö. Jäsenvaltioiden joukossa on myös neljä valtiota, Gabon, Mosambik, Ruanda ja Togo, joilla ei ole brittiläistä siirtomaataustaa.
Kansainyhteisö | |
---|---|
Commonwealth of Nations | |
![]() |
|
![]() Kansainyhteisön jäsenvaltiot |
|
Perustettu | 19. marraskuuta 1926 |
Päämaja | Marlborough House, Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
Jäsenet | 56 jäsenvaltiota |
Viralliset kielet | englanti |
Kansainyhteisön päämies | Charles III |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Organisaatio ja toimintaMuokkaa
Kansainyhteisö poikkeaa monista muista kansainvälisistä järjestöistä siinä, ettei sillä ole peruskirjaa eikä virallisia sääntöjä. Jäsenmaita sitovat yhteen yhteiset perinteet, instituutiot sekä taloudelliset siteet. Järjestön toiminta perustuu pitkälti sen jäsenten välisiin yhteisneuvotteluihin.[1] Yhteisön mailla ei ole valtaa puuttua toistensa asioihin, eivätkä yhteisön maat toimi yhdessä esimerkiksi ulkopoliittisissa kysymyksissä.
Kansainyhteisön päämies on Britannian monarkki, jonka tehtävä on lähinnä symbolinen. Hän on myös 16 jäsenvaltion valtionpäämies.[2] Kansainyhteisön keskeisin elin on jäsenvaltioiden hallitusten päämiesten tapaaminen, joka järjestetään kahden vuoden välein.[1] Sen yhteydessä eri valtioiden johtajat voivat keskustella yhteisistä haasteista ja asettaa uusia tavoitteita.[2]
Pääsihteerin johtama Kansainyhteisön sihteeristö järjestää järjestön toimintaa ja pyrkii pitämään yllä jäsenvaltioiden suhteita.[1] Sihteeristö toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa päämiesten tapaamisen asettamien tavoitteiden toteuttamisessa. Sihteeristön toimisto on Lontoossa Marlborough Housessa. Hallituksen päämiehet valitsevat pääsihteerin, joka voi istua maksimissaan kaksi nelivuotista kautta.[2] Sihteeristö vastaa hallintoneuvostolle, jossa istuu jäsenvaltioiden Britannian korkeat edustajat.[1]
Britannian kuningas Charles III hallitsee myös suoranaisena valtionpäämiehenä Commonwealth realm -nimellä tunnettuja Kansainyhteisön sisäpiirin jäseniä Antigua ja Barbudaa, Australiaa, Bahamaa, Belizea, Kanadaa, Grenadaa, Jamaikaa, Uutta-Seelantia, Papua-Uutta-Guineaa, Saint Kitts ja Nevisiä, Saint Luciaa, Saint Vincent ja Grenadiineja, Salomonsaaria ja Tuvalua.
Yhteisön tehtävänä on kehittää jäsentensä demokratiaa sekä koordinoida kehitysyhteistyötä rikkaiden ja köyhien jäsenmaiden välillä johtamalla esimerkiksi koulutushankkeita. Kansainyhteisön maiden parhaat urheilijat puolestaan osallistuvat joka neljäs vuosi Kansainyhteisön kisoihin, joissa järjestetään kilpailuja useissa lajeissa.
HistoriaMuokkaa
Kansainyhteisö perustettiin Westminsterin säädöksellä vuonna 1931, kun brittiläinen imperiumi alkoi vähitellen murtua ja koska aikaisemmin Britannian hallitsemien alueiden välinen suhde tarvitsi uuden organisaation.[3] Imperiumi oli 1800-luvun lopulla alkanut asettaa siirtomaidensa johtoon hallintoelimiä, jotka toimisivat itsenäisti sisäpolitiikassa. Ne saivat hiljalleen lisää autonomiaa. Vuoden 1926 Imperiumin konferenssi oli julkistanut jokaisen siirtomaahallituksen autonomiseksi toimijaksi. Konferenssin päätöksen mukaan kaikilla oli yhtäläinen asema brittiläisen imperiumin sisällä, ja kaikkia yhdisti uskollisuus Britannian kruunua kohtaan.[1]
Westminsterin säädös vahvisti lopullisesti Kanadan, Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin aseman Britannian kanssa samanarvoisina, itsenäisinä valtioina (niin sanottu dominio-status). Myöhemmin Kansainyhteisöön ovat liittyneet useimmat muutkin Britannian entiset siirtomaat sitä mukaa, kun ne ovat itsenäistyneet.
Kansainyhteisöä kutsuttiin Brittiläiseksi kansainyhteisöksi vuoteen 1949 asti, jolloin Lontoon julistus pudotti sanan ’brittiläinen’ pois nimestä. Intia oli sitä ennen ilmoittanut muuttavansa valtiomuotonsa tasavallaksi, mikä oli ollut vastoin Kansainyhteisön silloisia sääntöjä.[1] Lontoon julistuksen jälkeen yhteisön säännöt hyväksyivät jäsenvaltioksi myös tasavallat, sillä niiden valtionpäämiehenä ei enää välttämättä tarvinnut olla Britannian monarkki. Jäsenvaltion tarvitsi vain hyväksyä monarkki Kansainyhteisön johtajana.[3]
Kansainyhteisö kasvoi merkittävästi 1960–1980-lukujen aikana, kun monet entiset siirtomaat itsenäistyivät ja liittyivät järjestöön. Kansainyhteisön sihteeristö perustettiin vuonna 1965, jolloin järjestössä oli 21 jäsenvaltiota. Vuonna 1970 jäseniä oli 31 ja vuonna 1980 jo 44. Viideskymmenes jäsen liittyi vuonna 1990.[4]
JäsenvaltiotMuokkaa
- Pääartikkeli: Luettelo Kansainyhteisön jäsenvaltioista
Kansainyhteisössä on 56 jäsenvaltiota, joista kaikki paitsi neljä valtiota (Gabon, Mosambik, Ruanda, Togo) ovat aikoinaan olleet osana brittiläistä imperiumia.[5]
Nykyiset jäsenvaltiot ovat:
- Antigua ja Barbuda
- Australia
- Bahama
- Bangladesh
- Barbados
- Belize
- Botswana
- Brunei
- Dominica
- Etelä-Afrikka
- Fidži
- Gabon
- Gambia
- Ghana
- Grenada
- Guyana
- Intia
- Jamaika
- Kamerun
- Kanada
- Kenia
- Kiribati
- Kypros
- Lesotho
- Malawi
- Malediivit
- Malesia
- Malta
- Mauritius
- Mosambik
- Namibia
- Nauru
- Nigeria
- Pakistan
- Papua-Uusi-Guinea
- Ruanda
- Saint Kitts ja Nevis
- Saint Lucia
- Saint Vincent ja Grenadiinit
- Sambia
- Samoa
- Seychellit
- Sierra Leone
- Singapore
- Salomonsaaret
- Sri Lanka
- Swazimaa
- Tansania
- Togo
- Tonga
- Trinidad ja Tobago
- Tuvalu
- Uganda
- Uusi-Seelanti
- Vanuatu
- Yhdistynyt kuningaskunta
Kansainyhteisön kokouksetMuokkaa
Vuosi | Päiväys | Valtio | Kaupunki | Puheenjohtaja |
---|---|---|---|---|
1887 | 4. huhtikuuta – 6. toukokuuta | Britannia | Lontoo | Robert Gascoyne-Cecil |
1894 | 28. kesäkuuta – 9. heinäkuuta | Kanada | Ottawa | Mackenzie Bowell |
1897 | 24. kesäkuuta – 8. heinäkuuta | Britannia | Lontoo | Joseph Chamberlain |
1902 | 30. kesäkuuta – 11. elokuuta | |||
1907 | 15. huhtikuuta – 14. toukokuuta | Henry Campbell-Bannerman | ||
1911 | 23. toukokuuta – 20. kesäkuuta | H. H. Asquith | ||
1917 | 21. maaliskuuta – 27. huhtikuuta | David Lloyd George | ||
1918 | 12. kesäkuuta – 26. heinäkuuta | |||
1921 | 20. kesäkuuta – 5. elokuuta | |||
1923 | 1. lokakuuta – 8. marraskuuta | Stanley Baldwin | ||
1926 | 19. lokakuuta – 22. marraskuuta | |||
1930 | 1. lokakuuta – 14. marraskuuta | Ramsay MacDonald | ||
1932 | 21. heinäkuuta – 18. elokuuta | Kanada | Ottawa | R. B. Bennett |
1937 | 14. toukokuuta – 24. kesäkuuta | Britannia | Lontoo | Stanley Baldwin (28. toukokuuhun asti) Neville Chamberlain (28. toukokuusta alkaen) |
1944 | 1.–16. toukokuuta 1944 | Britannia | Lontoo | Winston Churchill |
1946 | 23. huhtikuuta 1946 – 25. toukokuuta 1946 | Clement Attlee | ||
1949 | 22.–29. huhtikuuta 1949 | |||
1951 | 2.–12. tammikuuta 1951 | |||
1952 | 28. helmikuuta – 12. joulukuuta 1952 | Winston Churchill | ||
1953 | 3.–9. kesäkuuta 1953 | |||
1955 | 31. tammikuuta – 9. helmikuuta | |||
1956 | 27. kesäkuuta – 6. heinäkuuta | Anthony Eden | ||
1957 | 26. kesäkuuta – 5. heinäkuuta | Harold Macmillan | ||
1960 | 3.–13. toukokuuta | |||
1961 | 8.–17. maaliskuuta | |||
1962 | 10.–19. syyskuuta | |||
1964 | 8.–15. heinäkuuta | Alec Douglas-Home | ||
1965 | 17.–25. kesäkuuta 1965 | Harold Wilson | ||
1966 (tammikuussa) | 10.–12. tammikuuta | Nigeria | Lagos | Abubakar Tafawa Balewa |
1966 (syyskuussa) | 6.–15. syyskuuta | Britannia | Lontoo | Harold Wilson |
1969 | 7.–15. tammikuuta | |||
1971 | 14.–22. tammikuuta | Lee Kuan Yew | ||
1973 | 2.–10. elokuuta | Kanada | Ottawa | Pierre Trudeau |
1975 | 29. huhtikuuta – 6. toukokuuta | Jamaika | Kingston | Michael Manley |
1977 | 8.–15. kesäkuuta | Britannia | Lontoo | James Callaghan |
1979 | 1.–7. elokuuta | Sambia | Lusaka | Kenneth Kaunda |
1981 | 30. syyskuuta – 7. lokakuuta | Australia | Melbourne | Malcolm Fraser |
1983 | 23.–29. marraskuuta | Intia | New Delhi | Indira Gandhi |
1985 | 16.–22. lokakuuta | Bahama | Nassau | Lynden Pindling |
1986 | 3.–5. elokuuta | Britannia | Lontoo | Margaret Thatcher |
1987 | 13.–17. lokakuuta | Kanada | Vancouver | Brian Mulroney |
1989 | 18.–24. lokakuuta | Malesia | Kuala Lumpur | Mahathir Mohamad |
1991 | 16.–21. lokakuuta | Zimbabwe | Harare | Robert Mugabe |
1993 | 21.–25. lokakuuta | Kypros | Limassol | George Vasiliou |
1995 | 10.–13. marraskuuta | Uusi-Seelanti | Auckland | Jim Bolger |
1997 | 24.–27. lokakuuta | Britannia | Edinburgh | Tony Blair |
1999 | 12.–14. marraskuuta | Etelä-Afrikka | Durban | Thabo Mbeki |
2002 | 2.–5. maaliskuuta | Australia | Coolum Beach | John Howard |
2003 | 5.–8. joulukuuta | Nigeria | Abuja | Olusegun Obasanjo |
2005 | 25.–27. marraskuuta | Malta | Valletta | Lawrence Gonzi |
2007 | 23.–25. marraskuuta | Uganda | Kampala | Yoweri Museveni |
2009 | 27.–29. marraskuuta | Trinidad ja Tobago | Port of Spain | Patrick Manning |
2011 | 28.–30. lokakuuta | Australia | Perth | Julia Gillard |
2013 | 15.–17. marraskuuta | Sri Lanka | Colombo | Mahinda Rajapaksa |
2015 | 27.–29. marraskuuta | Malta | Valletta | Joseph Muscat |
2018 | 19.–20. huhtikuuta | Britannia | Lontoo | Theresa May |
2022 | 24.–25. kesäkuuta | Ruanda | Kigali | Paul Kagame |
PääsihteeritMuokkaa
Pääsihteeri | Virka-aika | Valtio |
---|---|---|
Arnold Smith | kesäkuu 1965 – 30. tammikuuta 1975 | Kanada |
Shridath Ramphal | 1. heinäkuuta 1975 – 30. kesäkuuta 1990 | Guyana |
Emeka Anyaoku | 1. heinäkuuta 1990 – 3. huhtikuuta 2000 | Nigeria |
Don McKinnon | 3. huhtikuuta 2000 – 1. huhtikuuta 2008 | Uusi-Seelanti |
Kamalesh Sharma | 1. huhtikuuta 2008 – 1. huhtikuuta 2016 | Intia |
Patricia Scotland | 1. huhtikuuta 2016 – | Britannia / Dominica |
PäämiehetMuokkaa
Päämies | Virkakausi | ||
---|---|---|---|
Yrjö VI | 28. huhtikuuta 1949 | 6. helmikuuta 1952 | |
Elisabet II | 6. helmikuuta 1952 | 8. syyskuuta 2022 | |
Charles III | 8. syyskuuta 2022 | virassa |
Puheenjohtajat (vuodesta 1999)Muokkaa
Järjestys | Puheenjohtaja | Valtio | Virkakausi | Monarkki | |
---|---|---|---|---|---|
1 | Thabo Mbeki | Etelä-Afrikka | 12. marraskuuta 1999 | 2. maaliskuuta 2002 | Elisabeth II |
2 | John Howard | Australia | 2. maaliskuuta 2002 | 5. joulukuuta 2003 | |
3 | Olusegun Obasanjo | Nigeria | 5. joulukuuta 2003 | 25. marraskuuta 2005 | |
4 | Lawrence Gonzi | Malta | 25. marraskuuta 2005 | 23. marraskuuta 2007 | |
5 | Yoweri Museveni | Uganda | 23. marraskuuta 2007 | 27. marraskuuta 2009 | |
6 | Patrick Manning | Trinidad ja Tobago | 27. marraskuuta 2009 | 25. toukokuuta 2010 | |
7 | Kamla Persad-Bissessar[6] | 26. toukokuuta 2010[6] | 28. lokakuuta 2011 | ||
8 | Julia Gillard | Australia | 28. lokakuuta 2011 | 27. kesäkuuta 2013 | |
9 | Kevin Rudd | 27. kesäkuuta 2013 | 18. syyskuuta 2013 | ||
10 | Tony Abbott | 18. syyskuuta 2013 | 15. marraskuuta 2013 | ||
11 | Mahinda Rajapaksa | Sri Lanka | 15. marraskuuta 2013 | 9. tammikuuta 2015 | |
12 | Maithripala Sirisena | 9. tammikuuta 2015 | 27. marraskuuta 2015 | ||
13 | Joseph Muscat | Malta | 27. marraskuuta 2015 | 19. huhtikuuta 2018 | |
14 | Theresa May | Britannia | 19. huhtikuuta 2018 | 24. heinäkuuta 2019 | |
15 | Boris Johnson | 24. heinäkuuta 2019 | virassa |
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e f Commonwealth Encyclopedia Britannica. 27.7.2021. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Fast Facts: The Commonwealth (pdf) 4/2020. Commonwealth Secretariat. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Rosenberg, Matt: Commonwealth of Nations ThoughtCo. 17.1.2020. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Hillmer, Norman & McIntyre, W. David: Commonwealth The Canadian Encyclopedia. 23.1.2022. Historica Canada. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Why ex-French colonies are joining the Commonwealth BBC News. 28.6.2022. Viitattu 12.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Staff writer. "Kamla now Commonwealth Chair", 29 May 2010. Luettu 29 May 2010. “The position she has inherited from former prime minister Patrick Manning following the nation’s hosting of the Commonwealth Heads of Government Meeting in November, 2009. In a statement issued yesterday, the Royal Commonwealth Society congratulated Persad-Bissessar on her appointment as Prime Minister and also praised the conduct of her election campaign.”
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansainyhteisö Wikimedia Commonsissa