Kansan Raittiusliitto
Kansan Raittiusliitto (KRL, 1948–1956 Kansan Raittiustyön Keskus, KaRaKe) on vasemmistolainen raittiusjärjestö, joka perustettiin vuonna 1948 Suomen Kansan Demokraattisen Liiton päihdepoliittiseksi järjestöksi. 1970-luvulla Suomen kommunistisen puolueen opposition kannattajat saivat liitossa enemmistön, jolloin kansandemokraattinen raittiusliike hajosi ja SKDL:n enemmistön kannattajat perustivat Kansandemokraattisen Raittiusliiton (KDRL). KRL jatkaa nykyään pienimuotoista toimintaansa sitoutumattomana raittiusjärjestönä.
Kansan Raittiusliitto on SOSTEn jäsenjärjestö.
Historia muokkaa
Kansandemokraattinen raittiustoiminta aloitettiin SKDL:n perustamisen myötä, mutta erillinen raittiusjärjestö KaRaKe perustettiin vasta 1948.[1] Koiton talossa 10. marraskuuta pidetyn perustavan kokouksen kutsui koolle Raittiusyhdistys Koitto, joka myös valmisti sääntöluonnoksen. Keskuksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Koiton toimitsija Olavi Niemi.[2]
Vuonna 1955 perustettiin KaRaKen varhaisnuorisojaostoksi 10–15-vuotiaille suunnattu Sammon Takojat. Turun liittokokouksessa 1956 KaRaKen nimi vaihdettiin Kansan Raittiusliitoksi. Vuonna 1958 liittoon kuului yli 700 jäsenjärjestöä, joista suurin oli helsinkiläinen Koitto. KRL:n toiminta oli tuolloin pääasiassa työväestölle suunnattua päihdevalistusta, jonka tavoitteena oli mahdollisimman vähäinen alkoholinkulutus.[1]
KRL:n 1970-luvulla voimassa olleen ohjelman mukaan päihteiden käyttö palvelee yhteiskunnallista taantumusta ja jarruttaa työväenliikkeen edistyksellisten päämäärien toteuttamista. KRL:n tarkoituksena olikin välittää raittiustietoutta erityisesti työläisten keskuuteen. Liitto vaati tuolloin muun muassa alkoholimainonnan kieltämistä, alkoholijuomien valmistuksen siirtämistä valtion yksinoikeudeksi sekä päihdevalistuksen voimakasta lisäämistä. 1970-luvun alussa KRL:ään kuului noin 100 raittiusjärjestöä ja 800 raittiusjaostoa eri kansalaisjärjestöistä. Liitossa oli tuolloin yli 80 000 jäsentä.[3]
Vuonna 1964 KRL oli mukana perustamassa Kansan Sivistystyön Liittoa (KSL).[4] Elokuussa 1993 KRL oli yksi yhteistyöjärjestö Suomen Elämäntapaliitto ry:n perustajista.[5] Elämäntapaliiton perustivat vasemmistolaiset raittiusjärjestöt, kun perinteinen työväenliikkeen raittiustoiminta hiipui ja valtion tukipolitiikkaa muutettiin.[6] KRL kuitenkin erosi elämäntapaliitosta keväällä 2006 poliittisten erimielisyyksien kärjistyttyä.[7]
KRL:n äänenkannattaja oli aluksi vuonna 1949 ilmestymisensä aloittanut Uusi Liekki ja vuodesta 1967 Raittiussanomat, jonka nimi muutettiin vuonna 1984 muotoon RS. Raittiussanomat. 1988 nimeksi vaihdettiin Hyvä olo. Lehti lakkautettiin 1992. KRL:n varhaisnuorisolehti oli Sammon Soihtu (1968–?).[8]
Puheenjohtajat muokkaa
- Olavi Niemi 1948–19xx[2]
- Vieno Aaltonen[9]
- Aleksi Kiviaho[10]
- Veikko I. Rytkönen[11]
- Ensio Laine (1969–1986)[12]
- Antti Holopainen[13]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Työväen raittiustoiminta. Teoksessa Kansan tietokirja 1959 (SKDL 1958), s. 86.
- ↑ a b Kansan Raittiustyön Keskusjärjestö raittiustyöntekijäin yhdyssiteeksi. Työkansan Sanomat, 12.11.1948.
- ↑ Markku Henriksson (toim.): Työväenliikkeen tietokirja (Tammi 1974, s. 219–220.
- ↑ Kansan Sivistystyön Liitto ry 1964- (www.ksl.fi)
- ↑ Elämäntapaliiton virstanpylväitä (Myötäote 4/2003)
- ↑ Vesa Karvinen: 4 näkökulmaa elämäntapaliitosta (Myötäote 4/2003)
- ↑ Elämäntapaliiton vuosikokous Oulussa (Elamantapaliitto 22.5.2006), aiemmin toiminut linkki http://elamantapaliitto.fi/060522.html (luettu 16. maaliskuuta 2007)
- ↑ ks. Linda - yliopistokirjastojen yhteistietokanta
- ↑ Demokraattisen kansan kalenteri 1954 (SKDL 1953), s. 211.
- ↑ Aleksi Kiviaho Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Veikko I. Rytkönen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Ensio Laine Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Esittelyssä kansanedustajehdokas Antti Holopainen (www.vasemmistoliitto.fi), aiemmin toiminut linkki http://www.vasemmistoliitto.fi/organisaatio/antti_holopainen/fi_FI/esittely (luettu 16. maaliskuuta 2007)
Aiheesta muualla muokkaa
- Emmi Pakkala: "Raittius-rauha-ystävyys": Kansandemokraattinen raittiuskasvatus Sammon takojissa 1955-1974 (Työväentutkimus 2004)