Kansalaisvarmenne

Kansalaisvarmenne on digi- ja väestötietoviraston myöntämä sähköinen varmenne, joka mahdollistaa henkilön tunnistamisen sekä sähköisen allekirjoituksen. Kansalaisvarmenteen muodostava kantajan salainen avain upotetaan mikrosiruun, joka liitetään henkilökorttiin tai terveydenhuollon toimikorttiin. Varmenne mahdollistaa henkilön luotettavan tunnistamisen verkossa.

Kansalaisvarmenteen käyttäjä yksilöidään mobiilivarmenteen tapaan henkilötunnuksen kaltaisella sähköisellä asiointitunnuksella (satu), joka koostuu numeroista sekä niiden tarkistusmerkinnästä ja jotka on kohdistettu väestörekisterikeskuksen rekisteriin Suomen kansalaisista sekä kotikuntalain mukaisista Suomessa vakinaisesti asuvista väestötietojärjestelmän merkityistä ulkomaalaisista.

Kansalaisvarmenne on laatutasoltaan Euroopan unionin direktiivin vaatimukset täyttävä laatuvarmenne.

KäyttöMuokkaa

Kansalaisvarmenteen käyttö edellyttää henkilökorttia tai muuta digi- ja väestötietoviraston myöntämää toimikorttia. Kansalaisvarmenne oli vuoteen 2008 saakka mahdollista saada myös Osuuspankin Visa Electron -sirumaksukorttiin[1] ja vuodesta 2004 alkaen matkapuhelimen SIM-korttiin[2]. Toimikortin käyttämiseen tarvitaan myös tietokoneeseen liitettävä kortinlukija. Useissa kunnankirjastoissa ja yhteispalvelupisteissä on kortinlukijoita yleisön tietokoneelta käytettäväksi.

Käytön yhteydessä tarvitaan toimikortin lisäksi käyttötarkoituksesta riippuen PIN1- tai PIN2-koodi. PIN1-koodia käytetään palveluihin kirjautumiseen ja PIN2-koodia palveluiden lomakkeiden ja pyyntöjen sähköiseen allekirjoittamiseen. PIN1-koodin pituus tulee olla 4–8 merkkiä ja PIN2-koodin pituus 6–8 merkkiä. Koodit voidaan vaihtaa esimerkiksi fineid.fi sivuilta saatavalla ohjelmalla. PUK-koodia, jolla PIN koodit voidaan vapauttaa, saa kokeilla kymmenen kertaa, minkä jälkeen kortin siru lukkiutuu lopullisesti.

KäyttäjämäärätMuokkaa

Elokuun 2010 loppuun mennessä kansalaisvarmenteita on myönnetty yhteensä 259 000 henkilölle. Heillä oli voimassa olevia kansalaisvarmenteita 261 800 kappaletta.[3]

Järjestelmän kustannuksetMuokkaa

Valtio on käyttänyt sähköiseen henkilökorttiin kymmenen vuoden aikana noin 20 miljoonaa euroa. Vuonna 2006 HST-korttia hyödynnettiin verohallinnon ja Kelan palveluissa noin 500 kertaa eli promillessa tapahtumista. Kustannukset yhtä sähköistä allekirjoitus- tai tunnistustapahtumaa kohti olivat tällöin Tietoviikon laskelmien mukaan noin 4 000 euroa.[4]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kansalaisvarmenne katoaa Visa Electron -kortista Ilta-Sanomat. Viitattu 11.8.2020.
  2. Mobiili kansalaisvarmenne kypsyi kaksi vuotta Ilta-Sanomat. Viitattu 11.8.2020.
  3. /3F0134B82F682FC3C225779700282F16 Elokuun loppuun mennessä kansalaisvarmenteita oli myönnetty yhteensä 327.300:lle henkilölle fineid.fi. 1.9.2010. Viitattu 24.11.2009. (suomeksi)
  4. Toivanen-Visti, Outi: Sähköinen henkilökortti valtion kulutarkkailuun. Tietoviikko, 16.2.2007. Artikkelin verkkoversio Viitattu 27.8.2008.