Avaa päävalikko

Kansainväliset fysiikkaolympialaiset on alle 20-vuotiaille ei-korkeakouluopiskelijoille tarkoitettu vuosittain järjestettävä fysiikkakilpailu. Jokainen maa saa lähettää kilpailuun yhden viisihenkisen joukkueen. Kilpailussa ei virallisesti tilastoida maiden välisiä eroja, vaan se on yksilökilpailu.[1]

YleistäMuokkaa

Ensimmäiset fysiikkaolympialaiset järjestettiin vuonna 1967, ja Suomi osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa vuonna 1977. Olympialaiset on myös järjestetty Suomessa. Helsingissä ja Espoossa järjestetyt vuoden 1992 olympialaiset tosin olivat nykyistä pienimuotoisemmat.. Nykyisellään olympialaisiin osallistuu vuodesta riippuen 80–90 maata.

Olympialaiset kestävät noin 10 päivää, joiden aikana on sekä teoreettinen että kokeellinen kilpailupäivä. Näiden välillä on yksi lepopäivä. Joukkueiden johtajat kääntävät tehtävät kilpailijoiden äidinkielille kilpailua edeltävinä päivinä. Kilpailijat saavat myös vastata tehtäviin omalla äidinkielellään. Joukkueiden johtajat tarvittaessa selvittävät tehtäviä tarkastaville järjestäjille, mitä kilpailija on paperille kirjoittanut. Teoreettisista tehtävistä voi saada maksimissaan 30 pistettä kokeellisen osion maksimipistemäärän ollessa 20 pistettä.[2][3]

Fysiikkaolympialaisten kansainvälisen pysyvän komitean sihteerinä toimi vuosina 1999–2007 suomalainen professori Maija Ahtee, joka toimi myös toimeenpanevana presidenttinä vuosina 2007–2008.[2]

PalkinnotMuokkaa

Fysiikkaolympialaissa jaetaan palkintoina kulta- hopea- ja pronssimitaleja sekä kunniamainintoja seuraavasti:

  • Kultamitalin saa n. 8 % osallistujista
  • Kulta- tai hopeamitalin saa n. 25 % osallistujista
  • Kulta- hopea- tai prossimitalin saa n. 50 % osallistujista
  • Mitalin tai kunniamaininnan saa n. 67 % osallistujista

[4]

SuomiMuokkaa

Suomessa Matemaattisten aineiden opettajain liiton järjestämässä valtakunnallisessa fysiikkakilpailussa menestyneille järjestetään jatkovalmennusta, joka koostuu aluksi kirjevalmennustehtävistä. Kirjevalmennuksen perusteella valitaan osallistujat Suomi–Viro-fysiikkamaaotteluun, jossa valitaan Suomen ja Viron joukkueet kansainvälisiin fysiikkaolympialaisiin.[1]

Valintakilpailun perusteella valituille Suomen ja Viron joukkueille järjestetään Suomessa ja Virossa yhteiset valmennusleirit, joilla valmistaudutaan olympialaisten kokeelliseen ja teoreettiseen osuuteen. Suomalaisten osuutena on ollut järjestää kokeellinen valmennus, joka on viime vuosina järjestetty Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella. Virossa on toteutettu puolestaan teoreettinen valmennuskurssi.[5]

Suomi on saanut kilpailusta kaksi kultamitalia, joista ensimmäisen voitti Heikki Tuuri vuonna 1982 ja toisen Aleksi Kononen 2019[6]. Paras kokonaistulos on vuodelta 2016, jolloin kolme suomalaista palkittiin hopeamitalilla.

Menneet olympialaisetMuokkaa

Vuosi Järjestäjä Suomen palkinnot[2]
2019   Israel 1 kulta (Aleksi Kononen), 2 pronssia (Aleksander Heino, Antti Asikainen)
2018   Portugali 1 hopea (Aleksi Kononen), 1 pronssi (Jerry Aunula), 2 kunniamainintaa (Mika Nurmela, Aleksander Heino)
2017   Indonesia 1 hopea (Matias Arola), 1 pronssi (Aleksi Kononen)
2016   Sveitsi ja   Liechtenstein 3 hopeaa (Eric Hyyppä, Tuomas Oikarinen, Matias Arola), 1 pronssi (Arttu Tolvanen), 1 kunniamaininta (Heikki Systä)
2015   Intia 4 pronssia (Arttu Tolvanen, Timo Takala, Joonatan Bergholm, Tuomas Oikarinen)[1]
2014   Kazakstan 2 pronssia (Arttu Tolvanen, Tomi Mäkinen), 3 kunniamainintaa (Joonas Latukka, Timo Takala, Heikki Timonen)[7]
2013   Tanska 1 pronssi (Tomi Mäkinen), 4 kunniamainintaa (Einari Junter, Joonas Latukka, Heikki Timonen, Timo Takala)[8]
2012   Viro 1 hopea (Matias Mannerkoski), 1 pronssi (Iiro Lehto), 3 kunniamainintaa (Tapio Hautamäki, Jyri Maanpää ja Arttu Yli-Sorvari) [9][10]
2011   Thaimaa 3 pronssia (Alpo Välimaa, Hannu Siikonen, Ossi Tuominen), 2 kunniamainintaa (Henri Ylitie, Arttu Punkkinen)
2010   Kroatia 1 hopea (Hannu Siikonen), 2 pronssia (Eemeli Tomberg, Emil Gustafsson), 2 kunniamainintaa (Aku Mustonen, Juho Kahala) [11]
2009   Meksiko 2 kunniamainintaa (Juho Kahala, Kristian Laakkonen)
2008   Vietnam 1 hopea (Lari Koponen), 2 kunniamainintaa (Tuomas Tajakka, Riku Hyytiäinen)
2007   Iran 4 kunniamainintaa (Joonas Ilmavirta, Anton Laitinen, Heikki Mäntysaari, Mikhail Savin)
2006   Singapore 2 pronssia (Tuomo Tanttu, Jaakko Uusitalo), 2 kunniamainintaa (Mikael Kuusela, Visa Vesterinen)
2005   Espanja 2 kunniamainintaa (Mikko Ervasti, Matti Åstrand)
2004   Etelä-Korea 1 pronssi (Sami Kivistö), 3 kunniamainintaa (Jukka Nummipuro, Olli-Pekka Koistinen, Timo Voipio)
2003   Taiwan 1 pronssi (Markus Ojala), 2 kunniamainintaa (Juha Arpiainen, Sami Kivistö)
2002   Indonesia 1 kunniamaininta (Olli Pottonen)
2001   Turkki 3 kunniamainintaa (Fredrik Jansson, Teemu Hynninen, Teemu Murtola)
2000   Iso-Britannia 1 pronssi (Teppo Jouttenus), 2 kunniamainintaa (Jouni Flyktman, Mikko Lemmetty)
1999   Italia 1 hopea (Matti Järvinen), 2 pronssia (Pekka Marttinen, Hannu Örn)
1998   Islanti Ei palkintoja
1997   Kanada 1 pronssi (Tuomas Lappi), 2 kunniamainintaa (Matti Ohman, Hannu Pulakka)
1996   Norja 2 kunniamainintaa (Mikael Laitinen, Olli Lehtonen)
1995   Australia 3 kunniamainintaa (Mikko Palmroth, Jukka Zitting, Mika Sillanpää)
1994   Kiina 1 kunniamaininta (Jussi Ikäheimo)
1993   Yhdysvallat Ei palkintoja
1992   Suomi 2 kunniamainintaa (Ville Voipio, Aki Lumme)
1991   Kuuba 1 pronssi (Harri Haanpää), 1 kunniamaininta (Harri Lappalainen)
1990   Alankomaat 1 kunniamaininta (Esa Tarvainen)
1989   Puola 5 kunniamainintaa (Timo Tarhasaari, Timo Rantalainen, Janne Karimäki, Pekka Heino, Otso Ovaskainen)
1988   Itävalta 3 pronssia (Kari Nurmela, Erkki Lanto, Marko Santala), 2 kunniamainintaa (Mikko Laine, Patrik Rautaheimo)
1987   Itä-Saksa 2 kunniamainintaa (Jari-Pekka Paalassalo, Panu Lehtovuori)
1986   Iso-Britannia 1 kunniamaininta (Jorma Laaksonen)
1985   Jugoslavia 2 kunniamainintaa (Veikko Punkka, Veli-Rekka VIitanen)
1984   Ruotsi 1 kunniamaininta (Jyrki Kivinen)
1983   Romania 2 kunniamainintaa (Antero Hietamäki, Lauri Pirttiaho)
1982   Länsi-Saksa 1 kulta (Heikki Tuuri), 3 pronssia (Seppo Varho, Terho Norja, Mikko Kanerva), 1 kunniamaininta (Jyrki Lahtonen)
1981   Bulgaria 2 kunniamainintaa (Jaakko Wegelius, Heikki Penttilä)
1980 Ei järjestetty
1979   Neuvostoliitto 1 kunniamaininta (Timo Tuuliniemi)
1978 Ei järjestetty
1977   Tšekkoslovakia 1 hopea (Kari Kujansuu), 1 pronssi (Jukka Pekola), 1 kunniamaininta (Seppo Kauntola)
1976    Unkari Suomi ei osallistunut
1975   Itä-Saksa Suomi ei osallistunut
1974   Puola Suomi ei osallistunut
1973 Ei järjestetty
1972   Romania Suomi ei osallistunut
1971   Bulgaria Suomi ei osallistunut
1970   Neuvostoliitto Suomi ei osallistunut
1969   Tšekkoslovakia Suomi ei osallistunut
1968   Unkari Suomi ei osallistunut
1967   Puola Suomi ei osallistunut

[2]

Tulevat olympialaiset[12]Muokkaa

Vuosi Järjestäjä
2027   Etelä-Korea
2026  
2025   Kolumbia
2024   Ranska
2023   Iran
2022   Japani
2021   Valko-Venäjä
2020   Liettua

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Suomi mitaleille nuorten fysiikkaolympialaisissa LUMA-Sanomat. 14.8.2015. LUMA-keskus Suomi. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)
  2. a b c d Waldemar Gorzkowski and Ádám Tichy-Rács: List of Winners in 1st – 41st International Physics Olympiads. , 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.4.2011). (englanniksi)
  3. Suomen fysiikan olympiavalmennus
  4. International Physics Olympiads Viitattu 6.9.2008. (englanniksi)
  5. Ahtee, M. (2006) Kansainväliset fysiikkaolympialaiset. Dimensio 5/2007, 13–15. ISSN 0782–6648.
  6. Kärnä, Lisa: Jyväskyläläinen Aleksi, 19, voitti historiallisen kultamitalin fysiikkaolympialaisissa – kulta saatiin Suomeen viimeksi 37 vuotta sitten: "Pronssin ja hopean myötä tuumin, että voisi sitä kultaakin vielä hankkia" MTV Uutiset. 17.7.2019. MSN Uutiset. Viitattu 17.7.2019.
  7. Kansainväliset fysiikkaolympialaiset Kazakstanissa Dimensio. 2014. MAOL. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)
  8. Suomi menestyi kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa Dimensio. 2013. MAOL. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)
  9. Suomi peittosi muut Pohjoismaat fysiikkaolympialaisissa. yle.fi, Viitattu 24.7.2012.
  10. Suomi menestyi kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa Dimensio. 2012. MAOL. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)
  11. 41st International Physics Olympiad. Viitattu 27.7.2010.
  12. Past and Future Organizers International Physics Olympiads (IPhO). Viitattu 17.8.2015. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa