Kalkkiliina (liturgia)
Kalkkiliina (lat. velum) on ehtoollisen vietossa käytetty liina ehtoollismaljan (kalkin) ja pateenin peittämistä varten silloin kun ne messussa eivät ole katettu alttaripöydälle. .[1]
Kalkkiliina on neliskulmainen liina, jonka sivu on n. 60-80 cm. Kalkkiliinan käytössä seurataan liturgisia värejä, joten niitä on yleensä kirkossa neljä; valkoinen, vihreä, violetti ja punainen. Kalkkiliina voi olla rikkaasti kuvioitu ja se voi olla kuvioinniltaan samantapainen kuin kirkon alttarin antependium ja kyseisen värinen messukasukka.[2]
Kun ehtoollisvälineet valmistellaan sakaristossa messua varten, ehtoolliskalkin päälle asetetaan puhdistusliina, sen päälle pateeni (ehtoollisleipälautanen) ja palla. Ne peitetään kalkkiliinalla, ja sen päälle voidaan asettaa bursa . Sen jälkeen ne ovat valmiina messua varten.[3]
Kalkkiliina on tullut käyttöön läntisissä kirkoissa 1500-luvulla, aluksi Roomassa. Kalkkiliina ja puhdistusliina (purificatorium), jolla ehtoolliskalkin reunaa puhdistetaan ehtoollisen jaon aikana ovat säilyneet käytössä Suomen ja Ruotsin kirkoissa myös reformaation jälkeen.[4] [5]
Useat nimekkäät suomalaiset tekstiilitaiteilijat ovat suunnitelleet ja valmistaneet kalkkiliinoja kirkkoihin.[6]
Ortodoksisissa kirkoissa kalkkiliinaa vastaavat ehtoollispeitteet.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 98,99. Kirkkohallitus, Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 2009. ISBN 978-951-789-300-8.
- ↑ Gunnel Bereggrén: Prästens kläder och kyrkans textilier, s. 51. Verbum förlag AB, 2002. ISBN 91-526-2811-6. (ruotsiksi)
- ↑ Karl-Gunnar Ellverson: Handbok i liturgik, s. 113. Verbum förlag, 2003. ISBN 91-526-2775-6. (ruotsiksi)
- ↑ Inger Estham: Kyrkliga textilier arv, utveckling och vård, s. 29. Verbum/Studiebokförlaget, 1976. (ruotsiksi)
- ↑ Bengt Stolt: Kyrklig skrud enligt svensk tradition, s. 103. Diakonistyrelsens bokförlag, 1964. (ruotsiksi)
- ↑ Päikki Priha: Pyhä kaunistus Kirkkotekstiilit Suomen käsityön ystävien toiminnassa 1904-1950, s. 135-145. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 11. Taideteollinen korkeakoulu, 1991. ISBN 951-9384-46-4.
- ↑ Ehtoollispeitteet ortodoksi.net. Viitattu 8.9.2020.