Kalervo Rankama

Kaarlo Kalervo Rankama (vuoteen 1934 Rangell; 22. helmikuuta 1913 Helsinki10. maaliskuuta 1995 Helsinki) suomalainen mineraalikemisti ja geologi, eräs kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia geologeja. Hän oli Helsingin yliopiston mineraalikemian dosentti vuosina 1945–1950 ja ylimääräinen mineraalikemian professori vuosina 1950–1980.[1] Hän teki muun muassa geokemiallisia tutkimuksia alkuaineiden isotooppien avulla.[2]

Rankama kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Normaalilyseosta vuonna 1931, valmistui filosofian kandidaatiksi 1938 ja väitteli tohtoriksi 1944 aiheenaan tantaalin geokemia. Hän toimi Geologisen toimikunnan apulaisgeologina 1938–1945 ja pyrki kehittämään geokemiallisia malminetsintämenetelmiä. Rankama työskenteli Yhdysvalloissa vuosina 1946–1950, aluksi vuoden yksityisen yrityksen palveluksessa Saratoga Springsissä ja jälkimmäiset kolme vuotta Chicagon yliopiston geologian laitoksella, missä hän erikoistui isotooppigeologiaan. Hän tutki muun muassa hiilen isotooppikoostumusta ja osoitti J. J. Sederholmin Tampereen luota kiilleliuskeesta löytämien hiilipussien olevan eloperäistä alkuperää.[1] Rankama myös perusti Chicagon yliopistoon spektrikemiallisen laboratorion.[2] Rankama aloitti tutkimus- ja julkaisutoimintansa yhteistyössä kollegansa Th. G. Sahaman kanssa. Vuonna 1950 Rankama täydensi ja käänsi englanniksi Sahaman kolme vuotta aiemmin kirjoittaman oppikirjan Geokemia. Siitä tuli alansa klassikko, josta otettiin vuosien ajan uusintapainoksia. Rankama julkaisi seuraavina vuosikymmeninä useita muitakin alan yleisteoksia, muun muassa ensimmäisen isotooppigeologian oppikirjan Isotope Geology (1954).[1]

Rankama perehtyi myöhemmin erityisesti prekambrikauden kallioperän iänmukaiseen luokitteluun.[1] Hän teki useita tutkimus- ja luentomatkoja Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Etelä-Afrikkaan. Hän myös kävi ensimmäisenä suomalaisena Etelänavalla vuonna 1971.[3] Rankama oli vierailevana professorina useissa yliopistoissa eri mantereilla. Eräs Kivun alueilta Kongosta vuonna 1969 löydetty niobi-tantaalimineraali nimettiin hänen mukaansa rankamaiitiksi.[1]

Rankama oli vuodesta 1951 Suomalaisen Tiedeakatemian ja vuodesta 1960 Suomen Tiedeseuran jäsen.[1] Keräämänsä näytekokoelman hän lahjoitti Helsingin yliopistolle vuonna 1980.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Ilmari Haapala: Rankama, Kalervo (1913 - 1995) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006 (päivitetty 14.12.2017). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7, palsta 221
  3. a b Martti Lehtinen: Kuolleita: Professori Kalervo Rankama – Geokemian tarkka tutkija oli kivisen tien kulkija (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 31.3.1995. Viitattu 6.6.2018.