Kainuunsaamelaiset
Kainuunsaamelaiset tarkoittaa Kainuun alueella 1700-luvun alulle asti asuneita saamelaisia. Kainuulaisessa perimätiedossa heitä kutsutaan lappalaisiksi. Kainuunsaamelaisten kieltä on kutsuttu kainuunsaameksi, mutta suomalais-ugrilaisten kielten tutkija Tapani Salminen on pitänyt oletusta keminsaamesta erillisen kainuunsaamen olemassaolosta heikosti perusteltuna.[1]
| Kainuunsaamelaiset | |
|---|---|
| Väkiluku | sulautuneet suomalaisiin |
| Asuinalueet | Kainuu |
| Kielet | kainuunsaame? |
| Uskonnot | saamelainen muinaisusko |
Kainuunsaamelaisten määrästä tai asuinpaikoista ei ole aikalaista asiakirjatietoa. He eivät halunneet tulla merkityiksi veroluetteloihin lappalaisina siinä pelossa, että joutuisivat huonoon valoon. Monet heistä myös elivät mahdollisesti niin köyhissä oloissa, ettei heitä voitu verottaa. Kainuunsaamelaiset elivät peuranpyynnillä ja kalastuksella ja vaihtoivat asuinpaikkaa vuodenajan mukaan, joten heillä ei ollut maata kiinteässä omistuksessa. He eivät harjoittaneet poronhoitoa, mutta saattoivat käyttää kesytettyjä metsäpeuroja vetojuhtina tai houkuttimina. Peuroja metsästettiin ajamalla, johon tarvittiin useamman perheen yhteistyötä. Elintavoiltaan he olivat lähinnä metsäsaamelaisia.[2]
Ennen Kainuun suomalaisasutusta karjalaiset ja pohjalaiset käyttivät aluetta nautinta-alueenaan, ja todennäköisesti myös verottivat kainuunsaamelaisia retkillään. Kainuunsaamelaiset joutuivat ainakin osittain siirtymään syrjäisemmille seuduille uudisasutuksen myötä, ja suurin osa heistä oli todennäköisesti siirtynyt syrjempään jo ennen savolaisten uudisasukkaiden tuloa. Perimätiedon mukaan uudisasukkaiden ja kainuunsaamelaisten välillä oli joskus kiistaa kalavesistä. Osa kainuunsaamelaisista sulautui suomalaisväestöön ja omaksui maanviljelyn. Muistitiedon mukaan jotkut kuolivat kulkutauteihin. Tarkkaa tietoa kainuunsaamelaisten Kainuusta lähtöajasta ei ole. Sotkamossa on väitetty lähtöajan olleen vuosi 1621, kun taas Suomussalmen pohjoisosissa on sanottu eläneen lappalaisia vielä 1700-luvun alussa.[2]
Kainuusta löytyy saamelaisperäistä paikannimistöä. Perimätieto tuntee joitain heidän hauta- ja asuinpaikoistaan, ja maastosta on löydetty pyyntikuoppia ja kodan pohjia. Ärjänsaaressa ja Kuhmon Vieksillä on väitetty myös olleen kainuunsaamelaisten uhripaikkoja.[2] Šamanismia harjoittaneiden kainuunsaamelaisten joukossa tiedettiin olevan voimakkaita noitia, joiden taiat jättivät jälkensä myös kainuulaisten loitsuihin.[3] Kainuunsaamelaisia on kuvattu pienikokoisiksi, eivätkä he tienneet suolaa, vaan maustivat lihan koivun ja haavan tuhkalla.[4] Kainuusta ei juuri tunneta saamelaisperäistä esineistöä, mutta Kuhmossa raudasta valmistettu saamelainen šamaanirummun vasara on löydetty. Useimmat säilyneet vastaavat vasarat on valmistettu luusta, ja ainoa toinen raudasta valmistettu vasara on Tromssassa. Tromssan museon professori Ørnulv Vorren on arvellut Tromssan vasaran olevan myös alkujaan Kuhmosta.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Salminen, Tapani: Uusi suomenkielinen kokonaisesitys maailman kielistä. Virittäjä, 2000, nro 1, s. 154. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 11.3.2022.
- ↑ a b c Keränen, Jorma: Kainuun asuttaminen, s. 46–50. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1983. ISBN 951-679-041-0.
- ↑ Keränen, Jorma: Kainuun historia I: Uudisraivauksen ja rajasotien kausi, s. 587. Kajaani: Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy, 1986. ISBN 951-99664-9-8.
- ↑ Väisänen, Heino: Kainuun kansan waiheita vv. 1500–1900, s. 13. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 1998. ISBN 952-91-0373-5.
- ↑ Härkönen, Ulla: Patakoukusta noitarummun vasaraksi Kuulkaa korpeimme kuiskintaa – Kainuun museot bloggaavat. 1.2.2017. Viitattu 11.3.2022.