Kainuu 39

vuoden 1979 elokuva

Kainuu 39 on Pekka Lehdon ja Pirjo Honkasalon ohjaama suomalainen dokumentaarinen draamaelokuva vuodelta 1979. Pääosia näyttelevät kainuulaiset nuoret. Elokuva kertoo mitä Suomussalmen Juntusrannan asukkaille tapahtui, kun puna-armeija miehitti Juntusrannan talvisodan ensimmäisinä päivinä syksyllä 1939. Kylän asukkaita ei ollut evakuoitu, joten he jäivät hyökkääjän armoille. Asukkaat päättivät tehdä yhteistyötä miehittäjien kanssa. Kun suomalaiset valloittivat alueen takaisin joulu–tammikuussa, juntusrantalaiset joutuivat syytteeseen vihollisen auttamisesta. Arviolta kolme- tai neljäsataa kainuulaista joutui työleirille. 27 tuomittiin maanpetoksesta.[1]

Kainuu 39
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Pekka Lehto
Pirjo Honkasalo
Käsikirjoittaja Pirjo Honkasalo
Pekka Lehto
Tuottaja Jörn Donner
Säveltäjä Heikki Valpola
Kuvaaja Pertti Mutanen
Leikkaaja Pirjo Honkasalo
Lavastaja Jaakko Talaskivi
Pääosat Markku Suutari
Mauri Matero
Antti Moilanen
Eija Kemppainen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Sveriges Radio TV-1 SR 1
Jörn Donner Productions
Ensi-ilta 6. joulukuuta 1979
Kesto 81 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuva on esimerkki suomettumisen ajasta ja antaa kylän neuvostomiehityksen ajasta varsin myötämielisen kuvan. Elokuva kertoo venäläisten saapuneen kylään laulaen, mitä Kainuun Sanomat kutsuu "tunturin kokonaiseksi valheeksi", lisäten, "mutta jos elokuvaa pystyy katsomaan järkyttymättä, se kertoo kiinnostavasti suomettumisen ajan rähmällään olosta ja koillisen Suomen tunnoista 1930-luvun lopulla."[2]

Suomalaissotilaiden korostetaan aiheuttaneen ainoan hävityksen kylässä, esim. kansakoulun polttamisen. Tätä korostetaan myös elokuvan alussa esitettävässä keskustelussa paikallisten nuorten kanssa vuonna 1979. Venäläiset kääntävät radioaseman suojeluskuntalaisten kuuntelemasta Hitlerin puheesta joviaalia balalaikkamusiikkia soittavan Moskovan radion taajuudelle ja tarjoavat kyläläisille mahdollisuuden nähdä ensi kertaa elokuvia. Suojeluskuntalaiset kuvataan väkivaltaisina ja heidän päällikköänsä, kauppiaan poikaa Korhos-Mikkoa verrataan Hitleriin. Sodan aiheuttajana korostetaan Hitlerin Saksaa ja suomalaisten, erityisesti suojeluskuntalaisten, jotka "ammuskelevat kovilla ja illat paasaavat niin, että ikkunat helisee", sotaan valmistautumista kyseenalaistetaan. Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta ei mainita sen lisäpöytäkirjaa, kuten ei myöskään Mainilan laukauksia, vaan kyseisen sopimuksen kerrotaan "ehkä varmistavan rauhan". Myöhempää juntusrantalaisten evakuointiaikaa neuvosto-Karjalan puolella kuvataan hyväksi: "työtä oli ja palkkaa sai". Kotiinpaluu Suomeen kuvataan vuoden 1918 toisintona, kun suojeluskuntalaiset kohtelevat kyläläisiä kuin punavankeja stereotyyppisen "kypäräpapin" saarnatessa. Heti rajanylityksen jälkeen kyläläisiä potkitaan ja he toteavat "sama komento jatkuu".

LähteetMuokkaa