Kaija Juurikkala

suomalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja

Kaija Juurikkala (s. 20. marraskuuta 1959) on suomalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisen korkeakoulun elokuvaohjaajalinjalta vuonna 1997. Juurikkala on ohjannut etupäässä nuorille suunnattuja elokuvia.

Kaija Juurikkala
Kaija Juurikkala toukokuussa 2011.
Kaija Juurikkala toukokuussa 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt20. marraskuuta 1959 (ikä 64)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti elokuvaohjaaja
Ohjaaja
Tunnetuimmat ohjaukset
Palkinnot
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Rosa Was Here (1994) on puolipitkä fiktioelokuva maailmasta, jossa kaikki aikuiset yhtäkkiä katoavat. Juurikkala on ohjannut myös kaksi pitkää elokuvaa. Kyytiä Moosekselle (2001) pohjautuu Raamatun kymmeneen käskyyn. Se koostuu kymmenestä eri tarinasta, jotka 12–15-vuotiaat nuoret ympäri Suomea olivat improvisoineet. Valo (2005) on Aleksanteri Ahola-Valon päiväkirjoihin ja Juurikkalan alkuperäistarinaan pohjautuva elokuva, jonka varsinaisesta käsikirjoituksesta vastasi Markku Flink.

Juurikkala on ohjannut myös koulumaailmaan sijoittuvat televisiosarjat Enkeleitä ja pikkupiruja (1998) sekä Laura (2002). Juurikkalalta on ilmestynyt omaelämäkerrallinen teos Varjojen taika – matka edelliseen elämään (2011), jossa hän kertoo uskostaan tuonpuoleiseen maailmaan.[1] Vuonna 2014 häneltä ilmestyi Äitikirja, jossa hän kertoo roolistaan omia ja kasvattilapsia sisältäneen uusperheen äitinä.[2]

Vuonna 2000 Juurikkalalle myönnettiin Vantaan kulttuuripalkinto.[3] Vuonna 2003 Juurikkala palkittiin elokuvataiteen valtionpalkinnolla ja vuonna 2005 Unicefin Lasten oikeuksien vaikuttaja -palkinnolla.[4][5]

Yksityiselämä

muokkaa

Juurikkala on naimisissa Juha "Juuso" Juurikkalan kanssa.[6] Aiemmin hän oli naimisissa SAK:n entisen työ- ja elinkeinojohtajan Matti Tukiaisen kanssa.[7][8] Juurikkalalla on kaksi 1980-luvulla syntynyttä poikaa[9] ja vuonna 2003 syntynyt tytär. Juurikkalan poika Oskari Juurikkala on toiminut perussuomalaisten talouspoliittisena neuvonantajana ja Timo Soinin avustajana ja kuuluu katoliseen Opus Dei -järjestöön. Toinen hänen pojistaan on valokuvaaja ja musiikkivideo-ohjaaja Ville Juurikkala.[10] Kaija Juurikkala sai vuonna 2017 aivoverenvuodon ja aivoinfarktin ja menetti puhe- ja liikuntakykynsä.[11] Elokuusta 2019 lähtien hän on asunut palvelutalossa ja on vähitellen toipumassa.[12][13]

Lähteet

muokkaa
  1. Laukkanen, Sarah: Kaija Juurikkala uskoo näkymättömän maailman olemassaoloon Yle Uutiset. 21.2.2011. Viitattu 20.4.2019.
  2. Puttonen, Seppo: Kaija Juurikkala: Äitikirja - erilaiset äitiyden roolit Yle Kulttuuri. 6.5.2014. Viitattu 20.4.2019.
  3. Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 20.4.2019.
  4. Elokuvataiteen valtionpalkinto Kaija Juurikkalalle 5.11.2003. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 25.11.2013.
  5. Koulunkäynninohjaajille tunnustusta Äänekosken kaupunkisanomat. 21.11.2012. Viitattu 20.4.2019.
  6. Juha ja Kaija Juurikkala Juha ja Kaija Juurikkalan kotisivu. Arkistoitu 29.4.2011. Viitattu 13.1.2012.
  7. Valkonen, Maijaliisa: Rockvalokuvaajan onni löytyi pikkukaupungista –Ville Juurikkala vaihtoi Los Angelesin hektisyyden Lohjan idylliin Länsi-Uusimaa. 13.1.2017. Viitattu 6.11.2019.
  8. Valkonen, Maijaliisa: Suomalainen tähtikuvaaja tuntee Bullet for my Valentinen ja muut huiput – alan mekka New Yorkissa on korkattu, ja nyt tavoite siirtyy koti-Suomeen Länsiväylä. 11.6.2018. Viitattu 6.11.2019.
  9. Koivu, Ira: Noita tuli kaapista. Kirjastolehti, 2011, 104. vsk, nro 3, s. 18–23.
  10. Kaartamo, Outi: Kohtelias, katolilainen poika Helsingin Sanomat. 2.3.2013. Viitattu 6.11.2019.
  11. Kirjoittaja Juurikkala: Kaija sai aivoverenvuodon 12.12.2017 Kaija Juurikkala. 13.12.2017. Viitattu 14.6.2022.
  12. Blogi: Aivoinfarktin saanut Kaija Juurikkala, 59, on edelleen palvelutalossa - kyselee usein kotikuulumisista Iltalehti. Viitattu 13.3.2019.
  13. Aivoinfarktista toipuva Kaija Juurikkala kävelee jo tuettuna, puhekykykin edistynyt www.iltalehti.fi. Viitattu 29.7.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa