Kaiho Nieminen
Kaiho Kalervo Nieminen (20. joulukuuta 1941 Suomenniemi – 6. joulukuuta 2023 Helsinki[1][2][3]) oli suomalainen kirjailija.[4]
Elämä ja ura muokkaa
Nieminen eli suurimman osan lapsuus- ja nuoruusvuosistaan Lappeenrannassa. Maalarina työskennellyt[4] Nieminen muutti Helsinkiin vuonna 1967.[3] Niemisen työttömyyden ja asuntopulan kanssa kamppailevasta nuoresta perheestä kertova esikoisromaani Lovistoori ilmestyi vuonna 1972. Se sai ilmestymisvuonnaan Weilin+Göösin 100-vuotisromaanikilpailun ensimmäisen palkinnon ja voitti J. H. Erkon palkinnon.[2] Kirjaa myytiin yli 10 000 kappaletta,[5] ja Nieminen ryhtyikin tämän jälkeen vapaaksi kirjailijaksi.[3]
Niemisen varhaisessa tuotannossa on keskeistä yhteisön kuvaus. Hänen toinen romaaninsa Tavallinen impi (1973) kuvaa työläisnaista riiston ja hyväksikäytön kohteena. Myöhemmissä kirjoissaan Nieminen siirtyy tarkastelemaan erityisesti yksilöä. Romaanissa Äiditön mies (1985) Nieminen tarkastelee 1980-luvulla elävän miehen traumoja ja ympäristön vaatimuksia. Teosta Mies ja elokuu (1996) on kuvattu taiteilijaromaaniksi. Romaanien lisäksi Nieminen on kirjoittanut myös novellikokoelmia, joista Saalistajat (1982) ja Pyromaanien yö (1988) kuvaavat marginaalissa eläviä ihmisiä ja heidän paikkaansa yhteisössä.[2]
Perhe muokkaa
Kaiho Niemisen poika on toimittaja Tommi Nieminen.[3]
Teokset muokkaa
- Lovistoori. Helsinki: Weilin+Göös, 1972. ISBN 951-35-0803-X.
- Tavallinen impi. Helsinki: Weilin+Göös, 1973. ISBN 951-35-1031-X.
- Valtakunta. Helsinki: Weilin+Göös, 1976. ISBN 951-35-1480-3.
- Isät. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08927-3.
- Saalistajat. Helsinki: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11480-4.
- Äiditön mies. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13218-7.
- Pyromaanit, radiokuunnelma. Radioteatteri 1987.
- Pyromaanien yö. Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15167-X.
- Vapauden hinta, radiokuunnelma. Radioteatteri 1988.
- Piirin paras näyttelijä, radiokuunnelma. Radioteatteri 1988.
- Purjetiellä. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17473-4.
- Rajankävijä. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-19065-9.
- Mies ja elokuu. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21349-7.
- Suomenniemeltä: Neljä ja puoli epookkia Jaakko Karjalaisen Suomen historiasta. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23905-4.
- Maijun baari. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26119-X.
- Paavo ja Simo Kallioisen Suomen sota. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-28235-9.
- Perilliset. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32098-6.
- Pakolaisten kuski. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34494-1.
- Hännikäisen tapaus. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36723-0.
- Trokari. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39918-7.
- Ihmissuden kronikka. Helsinki: WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-41421-7.
- Sokkeli. Helsinki: WSOY, 2019. ISBN 978-951-0-44235-7.
Palkintoja muokkaa
- Weilin+Göösin 100-vuotisromaanikilpailun 1. palkinto 1972
- J. H. Erkon esikoisteospalkinto 1972
- WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2003
- Valtion taiteilijaeläke 2006
- Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2017 [6]
- Eino Leinon palkinto 2022[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 21.1.2024, s. B 28.
- ↑ a b c Nieminen Kaiho Eteläkarjalaisia kirjailijoita. Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 21.12.2015. Viitattu 5.1.2016.
- ↑ a b c d Kokko, Tuomas: Vahvana ihmiskuvaajana palkittu kirjailija Kaiho Nieminen on kuollut Helsingin Sanomat. 7.12.2023. Viitattu 7.12.2023.
- ↑ a b Kuka kukin on 2007, s. 661. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
- ↑ Arponen, Antti O.: Kaiho Nieminen, syrjäseudun miesten tulkki: Suomenniemi tai Lappeenranta on mukana melkein kaikissa Niemisen kirjoissa 30 vuoden ajalta. Etelä-Saimaa 28.9.2003. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kirjailijaliiton palkinnot Kaiho Niemiselle ja Esko-Pekka Tiitiselle 9.10.2017. Suomen Kirjailijaliitto. Viitattu 14.10.2017.
- ↑ Aaltonen, Elise: Leinon palkinto kirjailija Kaiho Niemiselle. Helsingin Sanomat, 7.7.2022, s. B 4. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.7.2022.