Kaarlo Johannes Leinonen

suomalainen pappi
Tämä artikkeli käsittelee piispaa. Kenraali Kaarlo Leinosesta on oma artikkelinsa.

Kaarlo Johannes (Hannes) Leinonen (7. maaliskuuta 1916 Paavola8. maaliskuuta 1986 Lahti)[1] oli Oulun hiippakunnan piispa 1965–1978 ja teologian tohtori. Ennen piispan uraa Leinonen oli muun muassa Tornion rovastikunnan lääninrovastina.

Hannes Leinonen
Leinonen 1960-luvun lopulla.
Leinonen 1960-luvun lopulla.
Oulun piispa
1965–1978
Edeltäjä Leonard Pietari Tapaninen
Seuraaja Olavi Rimpiläinen
Henkilötiedot
Koko nimi Kaarlo Johannes Leinonen
Syntynyt7. maaliskuuta 1916
Paavola
Kuollut8. maaliskuuta 1986 (70 vuotta)
Lahti
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti piispa, lestadiolaisvaikuttaja
Vanhemmat Leonard Aleksanteri Leinonen
Hilda Päkkilä
Puoliso Lahja Poropudas (vih. 1941)
Muut tiedot
Koulutus pappisvihkimys (1941)
teologian tohtori (19519
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus (lestadiolaisuus)

Elämäkerta

muokkaa

Hän syntyi Paavolassa kauppias Leonard Aleksanteri Leinosen ja Hilda o.s. Päkkilän lapsena. Käytyään kansa- ja yhteiskoulun kotikonnuillaan ja lukion Oulun lyseossa hän suoritti teologian opintonsa Helsingissä. 1930-luvulla hän osallistui väkevästi kieli- ja ylioppilaspolitiikkaan Akateemisen Karjala-Seuran jäsenenä. Kotiseutunsa miesten kanssa hän osallistui sotiinkin. Hänen hengellinen kotinsa oli vanhoillislestadiolaisuudessa ja korkein haaveensa papinvirka jossain Pohjois-Suomen seurakunnassa. Hänestä tulikin Suomen pohjoisten kiveliöitten ja jokilaaksojen pappi ja piispa.[2] Vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksessa vuonna 1960 Hannes Leinonen valitsi elämänsanalaisuuden.

Haave papinvirasta pohjoisessa uhkasi kaatua vaikeaan haavoittumiseen jatkosodassa, mutta elämä voitti, ja hän pääsi toteuttamaan kutsumustaan Rantsilassa, Uhtuan suunnalla jatkosodassa, Hyrynsalmen sotasairaalassa, länsirajan asevelipapin virassa, Tuusulan sotavammasairaalassa, Kuusamossa, Pellossa ja Kemissä, kunnes hän asettui Ylitornion kirkkoherran virkaan 1953. Tästä virasta hän siirtyi hoitamaan piispan virkaa.[2] Hannes Leinonen toimi pitkään myös Ylitornion kristillisen opiston johtokunnan puheenjohtajana.

Yksi ehkä hänen eniten arvostamiinsa maallisiin arvoihin kuului isänmaallisuus, jota hän ei puheissaan jättänyt tuomatta julki. Leinonen on saanut ansioistaan mm. Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. luokan komentajamerkin sekä 4. lk Vapaudenristin.[3] Leinonen oli ennen kaikkea saarnamies, mutta myös tunnettu huumorimies ja itsekin kaskujen kohde. Hänen kirjallisesta tuotannostaan välittyy myös hänelle ominainen huumori.[2] Jyväskylän helluntaiseurakunnan johtajan Toivo Haapalan tekemissä kaskukokoelmakirjoissa Leinonen mainitaan useita kertoja.

Lähteet

muokkaa
  1. Mitä Missä Milloin, s. 115. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-08999-4.
  2. a b c Hannes Leinonen, Moniaita Muisteluksia 1 ja 2, ISBN 951-96174-1-8 (I Osa) ja ISBN 951-96174-2-6 (II Osa)
  3. Oulun hiippakunta: Piispojen muotokuvat (Arkistoitu – Internet Archive). Luettu 7. huhtikuuta 2008
  Edeltäjä:
Leonard Pietari Tapaninen
Oulun piispa
1965–1978
Seuraaja:
Olavi Rimpiläinen
Tämä pappiin tai piispaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.