Kaarlo Hämäläinen
Kaarlo Jalmari Hämäläinen (21. joulukuuta 1893 Hausjärvi – 9. huhtikuuta 1924) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Kaarle Henrik Hämäläinen ja Emma Elina Forsström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Suoma Myllynpään kanssa.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Hämäläinen työskenteli maalarina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 5. joulukuuta 1915, josta hän kumminkin pyrki vapaaehtoisena perusteilla olevaan Jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka Jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä[3]. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Ekkau-Kekaussa sekä Aa-joella. Hänet siirrettiin 7. maaliskuuta 1917 hänellä todetun sairauden takia pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin. Hän suoritti myös Libaussa vuonna 1917 järjestetyn moottoripyöräkurssin.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hämäläinen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 3. patteriin ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Kurussa ja Muroleessa Tampereella. Tampereen valtauksen jälkeen hänet siirrettiin tykistön uudelleen järjestelyn myötä Jääkäritykistöprikaatin 3. jääkäripatteriston esikuntaan ja otti osaa taisteluihin Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin 3. kesäkuuta 1918 Helsingin lentoasemalle ja 4. syyskuuta 1918 Rannikkotykistöpataljoona 2:een, missä hänet sijoitettiin I patteriston vääpeliksi. Armeijasta Hämäläinen erosi 28. helmikuuta 1919 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Nastolan suojeluskuntaan. Uudelleen armeijan palvelukseen hän astui 28. helmikuuta 1920 ja sijoitettiin kapitulanttivääpeliksi Käkisalmen läänin rykmentin II pataljoonan 5. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1921 II Polkupyöräpataljoonaan ja 28. helmikuuta 1922 alkaen 3. Erilliseen konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi toistamiseen 13. kesäkuuta 1922, mutta astui melkein välittömästi eronsa jälkeen jälleen armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin Rannikkotykistörykmentti 3:een, mistä hän siirtyi 1. heinäkuuta 1923 Ilmailuosasto 3:een. Tykkimiehen kohtaloksi tuli siirto Ilmavoimiin, koska hän menehtyi lento-onnettomuudessa Sortavalassa 9. huhtikuuta 1924.[1][2]
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet muokkaa
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|