Avaa päävalikko

Kaarina Buure-Hägglund

Ritva Kaarina Buure-Hägglund (s. 16. kesäkuuta 1942 Helsinki)[1][2] on suomalainen juristi (OTT) ja virkamies, joka nousi ensimmäisenä naisena kenraalikuntaan ottaessaan helmikuussa 1996 vastaan Puolustusvoimien asessorin eli johtavan juristin viran.[3] Asessori on siviilivirka[4], joka osastopäällikkönä rinnastettiin vuoteen 2008 asti kenraalin arvoiseksi[5].

Ennen puolustusministeri Anneli Tainan 1995 suorittamaa nimitystä Buure-Hägglund toimi Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa kansainvälisen yksityisoikeuden, erityisesti ulkomaankaupan oikeuden apulaisprofessorina. Kontaktin Puolustusvoimiin Buure-Hägglund loi toimiessaan puheenjohtajana naisten asepalvelusta selvittäneessä toimikunnassa[4]. Hänellä oli taustallaan myös pitkähkö ura oikeusministeriössä[6], muun muassa lainsäädäntöjohtajana[7].

Buure-Hägglund oli vuonna 2001 ehdolla eduskunnan oikeusasiamieheksi. Tehtävään valittiin lopulta apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio. 27. marraskuuta 2001 järjestetyssä äänestyksessä Paunio sai 170 ääntä, 5 äänesti tyhjää ja 3 hylättiin, koska olivat äänestäneet Buure-Hägglundia, joka oli peruuttanut hakemuksensa kirjeitse 16. marraskuuta 2001.[8] Juuri ennen hakemuksen poisvetämistä perustuslakivaliokunta oli asettunut yksimielisesti Paunion kannalle[9].

Syksyllä 2001 Buure-Hägglund palasi Helsingin yliopistoon, jossa hän ryhtyi hoitamaan dosentuuria[10].

Helsingin yliopistossaMuokkaa

  • Oikeustieteen kandidaatti, 1960-luvulla[6]
  • Oikeustieteen tohtori, 1978[6]
  • Kansainvälisen yksityisoikeuden dosentti 9.4.1979–1987[11]
  • Kansainvälisen yksityisoikeuden apulaisprofessori 1987–1.2.1996[11]
  • Kansainvälisen yksityisoikeuden dosentti 2.10.2001–[12]

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Buure-Hägglund, Kaarina: Nainen kenraalikunnassa. Edita, 2001. ISBN 951-37-3325-4
  • Buure-Hägglund, Kaarina: Suomen kriisilainsäädäntö. WSOY, 2002. ISBN 978-95-1670091-8
  • Buure-Hägglund, Kaarina: Irtaimiin esineihin kohdistuvat reaalivakuudet kansainvälisen yksityisoikeuden kannalta. Suomen lakimiesyhdistys, 1978. ISBN 951-90-6889-9

LähteetMuokkaa

  1. Rantala, Risto & Pajala, Lasse (toim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2003, s. 94. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18086-X.
  2. Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesluettelo 1918-2000. Oikeustieteellinen tiedekunta/Oikeuden yleistieteet Helsingin yliopisto. Viitattu 10.6.2009.
  3. Leppänen, Veli-Pekka: Asessorin armeijahuolet (Nainen kenraalikunnassa -kirjan arvio) Helsingin Sanomat. 15.3.2001. Viitattu 10.6.2009.
  4. a b ASu: Kaarina Buure-Hägglund: Nainen kenraalikunnassa (Nainen kenraalikunnassa -kirjan arvio) Ilmatorjuntaupseeri-lehti. 2001. Ilmatorjuntaupseeriyhdistys. Viitattu 10.6.2009.
  5. Vainio, Kari: Jarmo Lindberg noussee ilmavoimien komentajaksi Turun Sanomat. 29.1.2008. Viitattu 10.6.2009.
  6. a b c Ahosniemi, Arno: Suomen ainoa kissanainen Ylioppilaslehti. 17/2000. Viitattu 10.6.2009.
  7. Työasiainvaliokunnan lausunto 8 15.11.1994. Eduskunnan työasiainvaliokunta. Viitattu 10.6.2009.
  8. Täysistunnon pöytäkirja PTK 139/2001 vp 27.11.2001. Eduskunta. Viitattu 10.6.2009.
  9. Pauniosta uusi eduskunnan oikeusasiamies? MTV3 Uutiset. 16.11.2001. Viitattu 10.6.2009.
  10. Koskinen, Petri: Haukkalammen ympäriajo Talouselämä. 27.6.2002. Viitattu 10.6.2009.
  11. a b Tiedekuntaneuvoston pöytäkirja 20.9.2001. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Viitattu 10.6.2009.
  12. Kanslerin ilmoitusasiat; konsistorin kokous 14.11.2001. Helsingin yliopisto. Viitattu 10.6.2009.