K. H. Pentti
Kaarle Henrik Pentti (14. kesäkuuta 1918 Hyvinkää – 29. joulukuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen yritysjohtaja ja teollisuusneuvos, joka oli Lemminkäinen Oy:n taustavaikuttaja ja voimahahmo.[1] Pentti oli muun muassa Shellin operatiivinen johtaja, Neste Oy:n varatoimitusjohtaja ja Lemminkäisen hallituksen puheenjohtaja.[2]
K. H. Pentin isä oli Uuden Suomen päätoimittaja S. J. Pentti, jolta hän omaksui maailmankatsomuksensa. Hänen äitinsä oli Lotta Svärd -järjestön johtaja Helmi Arneberg-Pentti. Lemmikäisen omistajiin kuuluneet Erkki J. Pentti ja vuorineuvos Heikki Pentti olivat K. H. Pentin poikia.[1]
Pentti opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa mutta talvisota keskeytti opinnot. Sen jälkeen hän opiskeli Kadettikoulussa ja valmistui sieltä vuonna 1941. Insinööriksi ja ekonomiksi hän valmistui vuonna 1947. Työuransa aluksi hän työskenteli paperiteollisuudessa, sitten öljyteollisuudessa. Hän sai monia tunnustuksia, muun muassa hänet vihittiin tekniikan ja sotatieteiden kunniatohtoriksi.[1] Pentti nimitettiin Lemminkäisen hallitukseen vuonna 1956 toimittuaan sitä ennen kaksi vuotta yhtiön tilintarkastajana. Hän oli yhtiön edesmenneen pääomistajan Oskari Vilamon vävy, ja hallituksen puheenjohtajana toimi tuolloin hänen lankonsa Erkki Vilamo. Vuonna 1959 Pentin puolisosta Eva Vilamo-Pentistä tuli yhtiön suurin osakkeenomistaja ja Pentti itse nimitettiin hallituksen puheenjohtajaksi. Hän työskenteli samaan aikaan myös Yhtyneille Paperitehtaille. Pentti säilytti asemansa Lemminkäisessä myös erottuaan Eva Vilamosta. Hän jätti paikkansa Lemminkäisen hallituksessa intressiristiriidan vuoksi vuonna 1966 tultuaan Neste Oy:n kaupalliseksi johtajaksi, sillä Lemminkäinen osti kaiken käyttämänsä bitumin Nesteeltä.[3]
Penttiä pidettiin mahdollisena ehdokkaana Nesteen toimitusjohtajaksi Uolevi Raaden jälkeen, mutta häntä ei koskaan nimitetty tähän tehtävään. Sen sijaan hän palasi vuonna 1977 Lemminkäisen hallituksen puheenjohtajaksi, mistä tehtävästä jäi eläkkeelle vuonna 1994. Yhtiön toimitusjohtajana oli vuodesta 1983 hänen poikansa Heikki Pentti.[3]
Pentti pelasi nuorena pesäpalloa HPL:n edustusjoukkueessa vuosina 1938–1941, 1943 ja 1945–1947 etukenttäpelaajana. Joukkue voitti Suomen mestaruuden 1938 ja pelasi Itä-Länsi-ottelussa 1943. Lisäksi Pentti oli mukana voittamassa kolmea ikämiesten Suomen mestaruutta. Pentti istui HPL:n johtokunnassa vuonna 1937. Hän pelasi pääsarjatasolla myös jääkiekkoa, koripalloa, jalkapalloa ja maahockeyta.[2] Lisäksi hän soitti käyrätorvea.[3] Sotilasarvoltaan hän oli everstiluutnantti.[1]
Saavutukset pesäpallon pelaajana muokkaa
- 1 SM-kulta: 1938[4]
- 1 SM-hopea: 1940[4]
- 1 Itä-Länsi-ottelu: 1943[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Teollisuuden kehittäjä myös musisoi ja urheili. Helsingin Sanomat, 21.1.2015, s. B12.
- ↑ a b Helsingin Pallonlyöjät 1919-1973: Osa 2 (1937-73) Suomen Pesäpalloliiton historiatyöryhmän julkaisu no. 5, 2010. Matti Rasilainen. Viitattu 21.1.2015.
- ↑ a b c Seppo Mölsä: Lemminkäisen taustavaikuttaja K. H. Pentti on kuollut Rakennuslehti 12.1.2015. Viitattu 21.1.2015.
- ↑ a b Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 14.4.2018.
- ↑ Itä-Länsi-pelaajat joukkueittain, miehet Rasilainen, Matti. Viitattu 23.4.2018.
Kirjallisuutta muokkaa
- Antti Tuuri: Kaarle Henrik Pentti – suomalainen. Lemminkäinen, 2008. ISBN 978-952-92-3836-1