K-linja

tasavallan presidentti Urho Kekkosta tukeva ryhmittymä Keskustapuolueessa
Tämä artikkeli käsittelee poliittista termiä. K-linjalla voidaan tarkoittaa myös Kymijokilinja-nimistä puolustuslinjaa.

K-linja oli tasavallan presidentti Urho Kekkosta tukeva ryhmittymä Maalaisliitossa/Keskustapuolueessa. Nimen on sanottu muodostuneen johtohenkilöidensä Ahti Karjalaisen, Urho Kekkosen ja Arvo Korsimon sukunimien alkukirjaimista. K-linjan asennoitumiseen vaikuttivat myös Urho Kekkosen poika, vuoden 1958 vaaleissa eduskuntaan noussut Matti Kekkonen sekä kaksi merkittävää poliittista taustavaikuttajaa, kansatieteilijä ja akateemikko Kustaa Vilkuna ja silloinen Raision Tehtaiden pääjohtaja, vuorineuvos Eino Kivivuori.

Presidentti Urho Kekkonen vuonna 1975.

K-linja pyrki turvaamaan Maalaisliitossa ja myöhemmin Keskustapuolueessa tasavallan presidentti Urho Kekkosen kannatuksen sekä samalla tukemaan linjaa, minkä mukaan hyvät suhteet ja bilateraalikauppa Neuvostoliittoon säilyttämällä kyetään edistämään länsi-integraatiota riskittä. Samalla linjaan kuului myös kommunistien parlamentarisoiminen hallitusvastuulla ja virkanimityksillä.

K-linjan menetelmät olivat kuitenkin sen verran väkeviä, että ne herättivät huomiota.

1970-luvulla ETYKin jälkeen K-linja kulminoitui Ahti Karjalaisen presidenttiehdokkuuteen, mitä Paavo Väyrynen tuki Keskustapuolueen ylimääräisessä Kuopion puoluekokouksessa 1981. Tiukan äänestyksen tuloksena Keskustapuolueen presidenttiehdokkaaksi valittiin Johannes Virolainen, jota K-linjan mukaan rasitti erityisesti hänen ulkoministeriytensä ns. yöpakkasten aikana 1950-luvun lopulla. Karjalaisen mukaan Virolaisella oli ylipäätään ”niin tavattoman huono nimi Neuvostoliitossa”.[1]

Näin Mauno Koiviston valinta tasavallan presidentiksi helpottui, koska ajateltiin, ettei Neuvostoliitolla ole enää intressiä tukea Ahti Karjalaista niin kuin siinä tapauksessa, että tämä olisi päässyt presidenttiehdokkaaksi Mauno Koiviston tapaan.

Karjalainen oli menettänyt Kekkosen tuen jo 1975, kun Kekkonen nimitti Martti Miettusen hätätilahallituksen sen jälkeen kun Karjalainen oli antanut Kekkosen ymmärtää, ettei Neuvostoliitto pitäisi hyvänä hallituskriisiä ETYKin aikana. K-linjan vaikutusta Keskustapuolueessa pyrki rajoittamaan musta tusina.

K-linja musta tusina
Arvo Korsimo Esko Härkönen
Ahti Karjalainen Mikko Kaarna
Kauno Kleemola Heimo Linna
Matti Kekkonen Einari Nieminen
Ahti Pekkala Veikko Pihlajamäki
Mauri Pekkarinen Sulo Suorttanen
Matti Ruokola Taisto Tähkämaa
Katri-Helena Eskelinen Johannes Virolainen
Seppo Kääriäinen Marjatta Väänänen
Seppo Sarlund
Matti Vanhanen
Paavo Väyrynen
Toivo Yläjärvi

Lähteet muokkaa

  1. Karjalainen, Ahti – Tarkka, Jukka: Presidentin ministeri, s. 240. Helsinki: Otava, 1989.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Hämäläinen, Unto: Puoluehistoria: Keskustan sisällä toimi ”varjopuolue” 1970-luvulla. Helsingin Sanomat, 29.9.2006. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

  • K-linjen hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)