Kärsäkorennot
Kärsäkorennot (Mecoptera) on noin 750 lajia[2] maailmanlaajuisesti käsittävä pieni hyönteislahko. Suomessa on tavattu seitsemän lajia. Useimmat lajit ovat petohyönteisiä.
| Kärsäkorennot | |
|---|---|
 Vyöskorpionikorento (Panorpa communis), koiras |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Osaluokka: | Uussiipiset Neoptera |
| Lahko: |
Kärsäkorennot Mecoptera Hyatt & Arms, 1891[1] |
| Heimot | |
|
|
| Katso myös | |
Nykyiset kärsäkorennot ovat jäänteitä hyvin vanhasta ja aikanaan monimuotoisesta hyönteislahkosta, sillä kärsäkorentoja esiintyy fossiilisena jo permikautisissa kerrostumissa. Lahkoa edustavien sedimentteihin hautautuneiden fossiilien määrä on tavattoman suuri ja monipuolinen. Aineistoa löytyy runsaasti permi-, trias- ja jurakausilta erilaisten nimettyjen fossiilisten lajien määrän ollessa lähes 750, joskin osa näistä lienee synonyymejä. Liitukauteen mennessä lahkon diversiteetti vähenee huomattavasti. Vastaavasti nuoremmat, meripihkaan fossiloituneet kärsäkorennot ovat harvinaisia.[2][3]
Molekyylibiologisten vertailujen perusteella kirput ovat kärsäkorentojen sisarryhmä.[4]
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Kärsäkorennot ovat saaneet nimensä voimakkaasti pidentyneestä ja alaspäin suuntautuneesta pään etuosasta, jonka päässä sijaitsevat purevat suuosat. Verkkosilmät ovat suuret ja tuntosarvet pitkät, yleensä enemmän kuin puolet ruumiin pituudesta. Myös jalat ovat pitkät. Osalla lajeista siivet ovat surkastuneet. Jos korennolla on kuitenkin siivet, ne ovat huomattavasti takaruumista pidemmät, mistä myös lahkon tieteellinen nimi juontaa juurensa (kreikkaa: meco pitkä, pteron siipi). Etu ja takasiivet ovat suunnilleen samankokoiset ja levätessään korento pitää niitä vaakatasossa takaruumiin päällä. Skorpionikorennoilla koiraan takaruumiin kärki on muuntunut pihtimäiseksi ulokkeeksi. Kärsäkorennot ovat noin 2,5 cm:n pituisia.
Lisääntyminen muokkaa
Kosintamenot ovat usein monimutkaisia. Koiras tekee syljestä pallon jota naaras syö parittelun aikana. Naaras munii maahan. Toukat muistuttavat kovakuoriaistoukkia; ne elävät maaperässä ja syövät kuollutta orgaanista materiaalia. Toukkavaiheita on kolmesta neljään. Toukat menevät koteloituessaan maan alle. Muodonvaihdos on täydellinen. Kotelosta kuoriutuu aikuinen alku- tai keskikesällä.[5]
Lajit Suomessa muokkaa
Suomesta on tavattu seitsemän kärsäkorentolajia. Suomen lajien uhanalaisarvioinnin 2010 mukaan yksikään lajeista ei ole uhanalainen, mutta yksi on katsottu silmälläpidettäväksi (NT).[6][7][8]
Lajit ovat systemaattisessa järjestyksessä.[7]
- heimo skorpionikorennot Panorpidae
- lasiskorpionikorento Aulops alpina NT
- vyöskorpionikorento Panorpa communis
- tummavyöskorpionikorento Panorpa vulgaris
- harmaaskorpionikorento Panorpa cognata
- täpläskorpionikorento Panorpa germanica
- kaakonskorpionikorento Panorpa hybrida
- heimo lumikorennot Boreidae
- lumikorento Boreus westwoodi
Lähteet muokkaa
- ↑ Neomecoptera (Suborder) ZipcodeZoo. Viitattu 18.2.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Penney D. & Jepson J. E.: Fossil Insects: An introduction to palaeoentomology. Siri Scientific Press, 2014. ISBN 978-0957453067. s. 139–141
- ↑ http://research.calacademy.org/research/entomology/Entomology_Resources/mecoptera/index.htm
- ↑ https://archive.today/20130105095659/http://www3.interscience.wiley.com/journal/118916123/abstract
- ↑ Ernst Palmen, Matti Nurminen: ”Kärsäkorennot”, Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja, osa 2, s. 230–231. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
- ↑ Suomen verkkosiipis- ja kärsäkorentoatlas[vanhentunut linkki] (englanniksi)(suomeksi)(ruotsiksi)
- ↑ a b Teemu Rintala, Tomi Kumpulainen & Petri Ahlroth: Suomen verkkosiipiset. Helsinki: Hyönteistarvike TIBIALE Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-5-1. s. 122–129
- ↑ Petri Ahlroth 2010. Verkkosiipiset, kaislakorennot, käärmekorennot ja kärsäkorennot. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 417–422[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Teemu Rintala, Tomi Kumpulainen & Petri Ahlroth. Suomen verkkosiipiset. Hyönteistarvike TIBIALE oy, Helsinki 2014. ISBN 978-952-67544-5-1
- BugGuide.net
- Tree of Life: Mecoptera