Avaa päävalikko

Juustilanselkä (myös: Juustilanjärvi, ven. Новинский залив, Zaliv Novinski) on Viipurinlahden Suomenvedenpohjaan yhteydessä oleva selkä Viipurissa Leningradin alueella Venäjällä. Saimaan kanava on rakennettu järven ja sen Suomenvedenpohjaan johtaneen lasku-uoman kautta, ja sama vesireitti tunnetaan myös Vuoksen vanhan läntisen lasku-uoman paikkana.[1]

Juustilanjärvi
Sijainti Viipuri
Valtio Venäjän lippu Venäjä, Leningradin alue
Koordinaatit 60°48′14″N, 28°44′10″E
Juustilanjärvi

Valtiollista historiaaMuokkaa

Juustilanselkä sijaitsee Suomen vuonna 1944 Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella ja oli Suomeen kuuluessaan osa Viipurin maalaiskuntaa. Siihen rajoittuvia Viipurin maalaiskunnan kyliä olivat Juustila eli Juustilanjoki ja Ventelä.[2][3][4] Juustilanjärven lasku-uoman varrelle jäivät Lavolan, Vatikiven ja Leppälän kylät.[5][6]

Järven ja sen lasku-uoman rantaan osuvia kartanoita olivat Juustilan kartano Juustilassa Juustilanjärven rannalla ja Lavolan ja Pietilän kartanot sen lasku-uoman loppupäässä lähellä Suomenvedenpohjaa. Lisäksi alueella oli runsaasti huviloita etenkin Saimaan kanavan reitin varrella, ja Saimaan kanavan rakentamisen myötä myös kartanoiden puistot rakennettiin kanavalle päin.[7][8]

VesistöhistoriaaMuokkaa

Aiemmin Juustilanselkä on ollut järvi, jota erottivat Suomenvedenpohjasta noin kolmen kilometrin pituinen lasku-uoma ja siinä sijainneet Kivikosken, Vatikiven ja Lavolan kosket.[9][10]

Kun Juustilanjärvestä lasku-uomineen Saimaan kanavaa rakennettaessa vuosina 1845–1856 tuli osa kanavaa, kosket ruopattiin ja Lavolaan rakennettiin kanavaan kuuluva sulku seuraavan sulun ollessa Juustilassa järven pohjoisrannalla.[11] Kun kanavan sulkuja 1920-luvulla alkaneissa laajennustöissä vähennettiin, Lavolan vain 0,6 metrin korkuinen sulku korvattiin avokanavalla vuonna 1932, ja ainakin jo vuonna 1939 Juustilanjärven pinta oli merenpinnan tasossa.[12] Tämän jälkeen kanavan ensimmäinen sulku mereltä tultaessa on ollut Juustilassa (vuodesta 1948 ven. Брусничное, Brusnitšnoje).[12][13]

VesistöalueMuokkaa

Juustilanselkään laskevat vedetMuokkaa

Juustilanselkään laskevia vesiä ovat Suomen nykyiseltä alueelta Lappeenrannasta alkunsa saava Juustilanjoki (ven. Малиновка, Malinovka), jonka vesistöalueeseen kuuluu myös Saimaan kanava, sekä Juustilanselkään idässä liittyvä Ventelänselkä (ven. Беличий залив, Zaliv Belitsi).

Ventelänselkä laskee Juustilanselkään kahta uomaa Tinkamonsaaren (ven. Остров Перепутный, Ostrov Pereputnyi) etelä- ja pohjoispuolitse, ja sen pinta oli ainakin vuonna 1921 tapahtunutta uomien perkausta seuranneen vajaan metrin laskun jälkeen Juustilanjärven tasossa.[14] Mahdollisista korkeuseroista Juustilan- ja Ventelänselkien välillä Lavolan sulun poiston jälkeen vuonna 1932 ei ole tietoja.

Ventelänselkään laskevat edelleen pohjoisesta Kilpeenjoki (ven. Петровка, Petrovka) ja Karjalankannakselta kaakosta Suokkaanjoki, joka tuo vesiä Kärstilänjärvestä (ven. Краснохолмское озеро, Krasnoholmskoje Ozero). Kärstilänjärveen laskevat Noskuanselän (ven. Озеро Большое Градуевское, Ozero Bolšoje Gradujevskoje) suunnasta koillisesta tuleva järvireitti sekä kaakosta alkunsa saava Perojoki (ven. Перовка, Perovka).

Vuoksen vanha uomaMuokkaa

Järvireitti Noskuanselältä Kärstilänjärven, Ventelänselän ja Juustilanselän kautta Suomenvedenpohjaan on aikoinaan muodostanut Vuoksen toisen, läntisen lasku-uoman, jota pitkin on liikennöity Viipurin ja Käkisalmen välillä vielä historiallisena aikana.[15][1] Maankohoamisen myötä uoma 1600–1800-lukujen aikana vähitellen kuivui ja menetti merkityksensä, mutta katkesi lopullisesti vasta Vuoksen nykyisen päälasku-uoman muodostuessa Taipaleenjokeen Kiviniemen kannaksen puhkaisun jälkeen vuonna 1857.[15][16]

VesistöaluejakoMuokkaa

Suomessa vuodesta 1993 käytössä olevassa vesistöalueluokituksessa Juustilanselkään laskevista vesistä Juustilanjoen vesistö yhdessä Saimaan kanavan kanssa luetaan omaksi vesistöalueekseen ja Venteläänselkään laskevat vedet omaksi vesistöalueekseen.[17][18]

Tämän Ventelänselkään laskevan vesistöalueen nimenä on Suomen vuoden 1993 valumajaossa "Rokkalanjoen vesistö".[17][19] Nimitys on virheellinen, koska Rokkalanjoki (ven. Гороховка, Gorohovka) sijaitsee etelämpänä Karjalan kannaksella eikä sen vesistöalue ulotu Suomen nykyiselle alueelle.[20][21] Joki, jonka latvavesiin Suomen alueelle ulottuva vesistöalueen osa kuuluu, on todellisuudessa nimeltään Kilpeenjoki (ven. Петровка, Petrovka).[22][21]

Vielä 1930-luvulla ja sitä aiemmin tehdyissä suomalaisissa vesistöalueluokituksissa kaikki Juustilanselkään laskevat vedet luettiin Saimaan kanavan vesistöjärjestelyjä edeltäneen tilanteen mukaisesti samaan vesistöön.[23][24][25]

LähteetMuokkaa

  • Jaatinen, Stig: Elysium Wiburgense. Villabebyggelsen och villakulturen kring Viborg. Viipurin tienoon huvila-asutus ja huvilakulttuuri.. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 151. Helsinki: Suomen tiedeseura, 1997. ISBN 951-653-287-X. (ruotsiksi)
  • Paaskoski, Jyrki: Viipuriin ja maailmalle. Saimaan kanavan historia. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17933-0.
  • Seppovaara, Ossi: Vuoksi. Luonto ja ihminen vesistön muovaajina. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1984. ISBN 951-717-370-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Parland H.: Viipurin ja sen ympäristön vesiväylien muutokset geologian ja historian valossa, s. 91-100. Suomen museo. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1995. ISBN 951-9057-18-8.
  2. Suomen taloudellinen kartta 1:100 000. III:10 Viipuri. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1940. Kartan verkkoversio Etelä-Karjalan maakuntaportaalissa Julkaistu myös teoksessa: Kielletyt kartat 2. Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 104-105. Porvoo: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952--5671-03-2.
  3. Pitäjänkartta 1:20 000. 4111 01 Hovinmaa. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1939. Kartan verkkoversio Etelä-Karjalan maakuntaportaalissa (viitattu 28.3.2008) Julkaistu myös teoksessa: Kielletyt kartat 2. Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 186. Porvoo: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952--5671-03-2.
  4. Pitäjänkartta 1:20 000. 4111 04 Juustila. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1939, 1942. Kartan verkkoversio Etelä-Karjalan maakuntaportaalissa (viitattu 28.3.2008) Julkaistu myös teoksessa: Kielletyt kartat 2. Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 186. Porvoo: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952--5671-03-2.
  5. Pitäjänkartta 1:20 000. 4022 03 Tienhaara. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1939. Kartan verkkoversio Etelä-Karjalan maakuntaportaalissa (viitattu 28.3.2008) Julkaistu myös teoksessa: Kielletyt kartat 2. Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 183. Porvoo: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952--5671-03-2.
  6. Pitäjänkartta 1:20 000. 4022 06 Viipuri. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1939. Kartan verkkoversio Etelä-Karjalan maakuntaportaalissa (viitattu 28.3.2008) Julkaistu myös teoksessa: Kielletyt kartat 2. Luovutetun Karjalan kylät ja tilat, s. 183. Porvoo: AtlasArt, 2007. ISBN 978-952--5671-03-2.
  7. Jaatinen 1997: 86, 93
  8. Paaskoski 2002: 138-146.
  9. Paaskoski 2002: 42.
  10. Seppovaara 1984:15-16.
  11. Paaskoski 2002: 65-67, 72, 101, 254.
  12. a b Paaskoski 2002: 180, 254
  13. Merikarttasarja S. Saimaan kanava. Helsinki: Merenkulkuhallitus, 1999.
  14. Jaatinen 1997: 92–97, 108-111, 121.
  15. a b Seppovaara 1984: 16-17.
  16. Saarnisto, Matti: Karjalan geologia – Karjalan luonnonmaiseman synty, s. 70-71. Teoksessa: Viipurin läänin historia I, Karjalan synty. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003. ISBN 952-5200-37-X.
  17. a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  18. Vuoksen vesienhoitoalue. Kuvaus alueen ominaispiirteistä, vesien tilasta ja vesienhoidosta 2005. Etelä-Savon ympäristökeskus. Viitattu 29.3.2009.
  19. Rokkalanjoen valuma-alue (86.001) Järviwiki. SYKE. Viitattu 10.2.2018.
  20. Rokkalanjoki Karjalan kartat. Maanmittauslaitos. Viitattu 10.2.2018.
  21. a b Реки и озера Карельского перешейка 1:50 000. 2003. (venäjäksi)
  22. Kilpeenjoki Karjalan kartat. Maanmittauslaitos. Viitattu 10.2.2018.
  23. Gyldén, C. W.: Suomenmaan joet ja järvet, s. 109. Suomi, 2. jakso, 1 osa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1863.
  24. ”14. Sisävedet”, Suomen kartasto 1910. Teksti. I Luonto., s. 43. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura, 1911.
  25. Olin, T. V.: Suomen vesistöjen alueet ja järvet, s. 21. Hydrografisen toimiston tiedonantoja 7. Helsinki: Hydrografinen toimisto, 1936.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Meurman, Otto-I.: Viipurin pitäjän historia. 3, Kartanot. [Hyvinkää]: Viipurin pitäjäsäätiö, 1985.