Juuret Iijoen törmässä

Juuret Iijoen törmässä eli Iijoki-sarja on Kalle Päätalon omaelämäkerrallinen pääteos. Teos on osittain totta ja osittain fiktiota. Sarjasta pannaan yleensä merkille sen laajuus, 26 osaa. Se on maailman pisimpiä omaelämäkerrallisia teoksia. Sarjan kirjoissa on yhteensä noin 17 000 sivua.

Gummerus aloitti sarjasta tehdyn äänikirjasarjan julkaisemisen vuonna 2022. Sarjan lukijana toimii näyttelijä Toni Kamula ja sen tekemisen arvioidaan kestävän kolme vuotta. Sarja kestää yhteensä noin 600 tuntia.

Sarjan synty

Kalle Päätalon isä Hermanni Päätalo kuoli 1964. Hänen eläessään perheenjäsenet eivät halunneet puhua hänen sairautensa ajasta 1930-luvun alussa. 1960-luvun lopussa Kalle Päätalo oli saanut Koillismaa-sarjan valmiiksi ja rupesi suunnittelemaan vielä toista laajaa, tällä kertaa omaelämäkerrallista kirjasarjaa. Kustantaja Gummerus suhtautui tällaisen sarjan menestykseen epäilevästi, mutta antoi Päätalon kuitenkin yrittää, olihan hän yhtiön eniten myyty kirjailija. Päätalo suunnitteli aluksi sarjaan tulevan puolentusinaa kirjaa.

Päätalo kirjoitti käsikirjoitukset kolmeen–neljään kertaan. Ensin hän käytti kirjoituskonetta, mutta siirtyi myöhemmin tietokoneeseen. Koneen kanssa tuli kuitenkin teknisiä ongelmia, joten kirjailija siirsi sen muutamaksi vuodeksi syrjään.

Kritiikki ja vastaanotto

Päätaloa on syytetty sarjan tahallisesta pitkittämisestä. Hän kiistää tämän ja sanoo, että olisi pikemminkin halunnut saada sarjan ennemmin päätökseen, jolloin olisi voinut keskittyä fiktiivisiin teoksiin.

Sarjan lukijoista on enemmistö miehiä, mutta Päätalon ihailijapostin lähettäjät jakautuvat tasan miehiin ja naisiin. Jotkut ovat hyvinkin intohimoisia lukijoita ja ovat lukeneet sarjan useampaan kertaan. Juice Leskisen sanotaan lukeneen sarjan seitsemään kertaan, viimeisen kerran takaperin.

WSOY julkaisi vuonna 2014 uudelleen sarjan ensimmäiset osat, koska sen sanottiin alkaneen uudelleen kiinnostaa nuorempia ikäpolvia.

Osat

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Lapsuus Taivalkosken Jokijärvellä

• Huonemiehen poika (1971)
• Tammettu virta (1972)
• Kunnan jauhot (1973)

Sarja alkaa Iijoen reitin kuvauksella, jota kautta päästään Taivalkosken Jokijärvelle. Päätalon vanhempien naimisiinmeno ja vaiheet ennen Kallen syntymää kerrotaan. Kallen lapsuus vanhempien ollessa vuokralaisina Mäkelän talossa. Niin sanottu villitalvi 1921–1922, jolloin metsätyöläisten palkat olivat huipussaan. Kallioniemen tilan hankinta 1922 ja talon rakentaminen. Jätkien elämän kuvausta. Jokijärven asukkaita esitellään, naapureita ja kaukaisempia asukkaita. Kalle käy ensimmäisen kerran kirkonkylässä, jossa saa lippalakin, sekä Tyrämäellä, jossa näkee puimakoneen. Kallen ensimmäinen uittoreissu Turpeisenjärvellä, jossa hän tosin on vain katselija. Saunan rakentaminen. Ämmin eli isoäiti Elsa-Leena Päätalon kuolema. Uuden pirtin puutavaran hankinta. Kallen koulutie alkaa 1928 Jokijärven kansakoulussa. Kylän lasten leikkejä. Kallioniemessä kortteeraavan Arvi-sedän sairaus. Kallen korttipelihimo tekee hänen elämästään painajaista. Keväällä 1931 Kalle pääsee toisen kerran uittoon Naamanganjoelle, vaikka tälläkään kertaa hänelle ei ole varsinaisia töitä.

Syksyllä 1931 Herkko-isä sairastui Latvajärven savotassa keuhkokuumeeseen, jonka taltuttua hän palasi toipilaaksi Kallioniemeen. Keuhkokuumeen jälkiseurauksena hänen todellisuudentajunsa alkoi järkkyä. Hän luulotteli sairastavansa lentävää keuhkotautia, ja vakuutti jatkuvasti kuolevansa pian. Lisäksi hän kuvitteli vaimonsa Riitun olevan uskoton ja ei juuri päästänyt tätä silmistään. Kevättalvella ja keväällä 1932 hänet houkuteltiin kahteen otteeseen lähtemään Latvajärven talvisavottaan ja uittoon, mutta työstä ei tullut mitään. Kalle lähti kuitenkin uittomieheksi uittoon, joka eteni Latvajärvestä Latvaojaa pitkin Isojärveen ja siitä Välijokea Korvuanjokeen. Korvuanjokea oli edetty Lippamonniemen kartanolle, kun Kalle kuuli Herkon joutuneen lähtemään pakolla Oulun piirimielisairaalaan. Tämä oli Kallelle raskas uutinen. Hän kuitenkin jatkoi uittotyötä sen päättymiseen asti Korvuanjoen ja Suolijoen yhtymäkohtaan eli Suolihaaroihin. Tosin Kallen sai olla uitossa lähinnä isänsä ansioiden perustella, hänhän oli tuolloin vasta 12-vuotias.

Kesällä 1932 Riitu käy katsomassa Herkkoa Oulussa. Herkko ei vielä osoita paranemisen merkkejä. Syksyllä Kalle aloittaa viimeisen kouluvuotensa. Hän on välillä metsätöissä Hiltu-Jakin kanssa. Keväällä 1933 Kalle pääsee jälleen uittoon, joskin vain kokiksi Jaakko Hiltulan roikkaan. Hänen päätehtävänsä on keittää kahvia uittomiehille. Tällä kertaa uitto etenee Korvuanjoen latvoilta Pyhäjärvestä Suolihaaroihin. Ukkoherrana ei ole enää Hakala, edellisten keväiden ukkoherra. Kallen tuntipalkka putoaa nyt 2,50 markkaan, vaikkakin palkat ovat pudonneet yleisestikin. Alkukeväästä perhe on jo pudonnut kunnan avustusten varaan. Kunnan "piirimieheltä" on haettu lappuja, joilla saadaan jauhoja kaupasta.

Miehistyminen

• Täysi tuntiraha (1974)

Kirja käsittelee Kallen ikävuosia 14–16. Eletään 1930-luvun pahinta lama-aikaa, ja Kallen kotona taloudellinen tilanne on pahimmillaan myös Hermannin sairauden vuoksi. Kallen kotona pysytään ruoissa pahimpina aikoina ainoastaan kerjäämällä ja kunnan jauhosäkkien varassa. Kalle joutuu perheen elättäjäksi, kun Hermannin sairaus puhkeaa pahimpaan vaiheeseensa. Hermanni käy ensin Oulun Piirimielisairaalassa hoidoissa, sen jälkeen Ruukin Työlaitoksella ja viimeisenä Pesiönvaaran vaivaistalossa. Kirjan lopussa Hermanni paranee yllättäen täysin eikä tunnu muistavan viisi vuotta kestäneestä mielisairaudestaan paljoakaan.

Tytöt alkavat kiinnostua Kallesta, ja Kalle menettää poikuutensa nimeltämainitsemattoman niittyväen naisen kanssa. "Naimalupa" tulee kirkonkylässä järjestetyssä rippikoulussa. Kalle kokee pohjakosketuksen talvisavotassa useiden vastuksien uuvuttamana, ja karkaa kotiin. Kalle kehittyy savottatöissä ja kirjan lopussa pääsee lopulta "täyden tuntirahan" mieheksi. Vuosia piinannut taloudellinen kurjuus päättyy viimeinkin. Kallen eno Matti Neulikko heikkenee savottatöissä sydänsairauden vuoksi ja kuolee lopulta sairaalassa.

• Nuoruuden savotat (1975)
• Loimujen aikaan (1976)

Armeija- ja sotavuodet

• Ahdistettu maa (1977)
• Miinoitettu rauha (1978)
• Ukkosen ääni (1979)
• Liekkejä laulumailla (1980)
• Tuulessa ja tuiskussa (1981)

Avioliitto, muutto Tampereelle, opiskeleminen rakennusmestariksi

• Tammerkosken sillalla (1982)
• Pohjalta ponnistaen (1983)
• Nuorikkoa näyttämässä (1984)
• Nouseva maa (1985)
• Ratkaisujen aika (1986)
• Pyynikin rinteessä (1987)
• Reissutyössä (1988)
• Oman katon alle (1989)

Takaisin Taivalkoskelle kunnan rakennusmestariksi

• Iijoen kutsu (1990)
• Muuttunut selkonen (1991)
• Epätietoisuuden talvi (1992)

Paluu Tampereelle, avioero ja uusi perhe, kirjailija-uran aloitus

• Iijoelta etelään (1993)
• Pato murtuu (1994)
• Hyvästi, Iijoki (1995)
• Pölhökanto Iijoen törmässä (1998)

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet

• Janatuinen, Jenni: Miehenkuva: Kalle Päätalon perintö. Helsinki: Johnny Kniga, 2005. ISBN 951-0-30577-4.
• Jokisalmi, Raimo: Jokijärven rannalta. Myllylahti, 2012.