Avaa päävalikko

Juri Andropov

neuvostoliittolainen poliitikko

Juri Vladimirovitš Andropov (ven. Ю́рий Влади́мирович Андро́пов; 15. kesäkuuta (J: 2. kesäkuuta) 1914 luult. Nagutskoje, Stavropolin lähellä — 9. helmikuuta 1984 Moskova) oli neuvostoliittolainen poliitikko ja NKP:n pääsihteeri 12. marraskuuta 1982 lähtien kuolemaansa asti.[1] Andropov ehti olla pääsihteerinä alle 15 kuukautta.[2]

Juri Andropov
Yuri Andropov - Soviet Life, August 1983.jpg
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 5. pääsihteeri
Edeltäjä Leonid Brežnev
Seuraaja Konstantin Tšernenko
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston presidiumin puheenjohtaja
Edeltäjä Vasili Kuznetsov (virkaatekevä)
Seuraaja Konstantin Tšernenko
Valtion turvallisuuskomitean (KGB) puheenjohtaja
Edeltäjä Vladimir Semitšastnyi
Seuraaja Vitali Fedortšuk
Henkilötiedot
Syntynyt 15. kesäkuuta 1914
Flag of Russian Empire for private use (1914–1917) 3.svg Nagutskoje, Venäjän keisarikunta
Kuollut 9. helmikuuta 1984 (69 vuotta)
Neuvostoliitto Moskova, Neuvostoliitto
Kansalaisuus Neuvostoliitto
Puoliso Tatjana Andropova
Tiedot
Puolue NKP
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sotilaspalvelus
Sotilasarvo armeijakenraali

Andropov toimi KGB:n johtajana 1967–1982 ja oli politbyroon jäsen vuodesta 1973.[3]

Lapsuus ja nuoruusMuokkaa

Andropovin perheen taustasta on ollut paljon väitettä [4] Virallisen elämäkerran mukaan Andropov syntyi Nagutskojessa, 15. kesäkuuta 1914.[5][6] Hänen isänsä Vladimir Konstantinovitš Andropov oli rautatyöntekijä ja taustaltaan doninkasakka joka kuoli lavantautiin vuonna 1919. Hänen äitinsä Jevgenia Karlovna Fleckenstein (yksikään virallisista lähteistä ei maininnut nimeään) oli koulun opettaja, joka kuoli vuonna 1931.[7][8] Jevgenia syntyi Rjazanin kuvernementissä kaupunkilaisperheeseen joka hylkäsi hänet Suomen kansalaisen, Moskovassa asuneen juutalaisen kellosepän Karl Franzevits Fleckensteinin ovelle; hän ja hänen vaimonsa Eudokia Mikhailovna Fleckenstein adoptioi hänet lapseksi.[9] [10]

Andropov suoritti opintonsa Rybinskin Teknisen keskuksen vesiliikenteen osastolla. Hän liittyi Komsomoliin vuonna 1930. Hänestä tuli puolueen täysjäsen vuonna 1939. Hän oli Karjalais-suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan Komsomolin ensimmäinen sihteeri vuosina 1940–1944. Toisen maailmansodan aikana Andropov organisoi partisaanitoimintaa Itä-Karjalassa. Sodan jälkeen vuonna 1951 hän muutti Moskovaan ja liittyi puolueen sihteeristöön.[3]

Nousu valtaanMuokkaa

Josif Stalinin kuoltua maaliskuussa 1953 Andropov joutui entisenä NKVD:n työntekijänä epäsuosioon ja "karkotettiin" suurlähettilääksi Budapestiin, jossa hänellä oli avainrooli kansannousun verisessä tukahduttamisessa Varsovan liiton miehittäessä Unkarin vuonna 1956.[11]

Andropov palasi Moskovaan hallintotehtäviin hoitamaan sosialistimaiden asioita. Hänet valittiin Keskuskomitean sihteeristöön vuonna 1962. Hänet hyväksyttiin KGB:n johtajaksi vuonna 1967. Andropovista tuli politbyroon täysjäsen vuonna 1973. Hän toimi KGB:n johtajana vuoteen 1982 asti. Muutamia päiviä Leonid Brežnevin kuoleman jälkeen 10. marraskuuta 1982 Andropov valittiin yllättäen Konstantin Tšernenkon asemesta pääsihteeriksi. Hän oli ensimmäinen KGB:n johtaja, josta tuli NKP:n pääsihteeri. Hän sai nopeasti sekä Neuvostoliiton presidentin että puolustusministeriön puheenjohtajan viran.

Paavi Johannes Paavali II:n valinnan jälkeen hän kutsui KGB:n päälliköt koolle Varsovaan ja kysyi kuinka niin oli voinut tapahtua. Hän arveli, että presidentti Jimmy Carterin turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinski johti Puolassa kommunisminvastaista salaliittoa ja valitutti puolalaisen paavin.[12]

Andropov pääsihteerinäMuokkaa

Andropov pyrki parantamaan Neuvostoliiton taloutta ja vähentämään korruptiota.[1] Hän oli ensimmäinen uudistusmielisistä Neuvostoliiton johtajista. Hänet muistetaan myös alkoholinvastaisesta kampanjasta ja työn tehokkuuden parantamiskampanjasta. Molemmat kampanjat olivat tyypillisiä neuvostohallinnollisia toimenpiteitä, ja ne muistuttivat vastaavia toimia Stalinin ajoilta. Ulkopolitiikassa hän toimi vaisusti, ja Afganistanin sota jatkui. Yhdysvaltain-suhteet huonontuivat erityisesti Neuvostoliiton ammuttua ilmatilassaan luvatta lentäneen eteläkorealaisen matkustajalentokoneen alas syyskuussa 1983.

KuolemaMuokkaa

Andropovin munuaiset pettivät helmikuussa 1983. Andropov kuoli 9. helmikuuta 1984 ollessaan 69-vuotias.[2]

TeoksetMuokkaa

  • Andropov, J. V.: Puheita ja kirjoituksia: 1942–1984. Weilin+Göös, 1984. ISBN 951-35-3156-2.

LähteetMuokkaa

  1. a b Yuri Adropov Cold War Museum
  2. a b https://www.nytimes.com/1984/02/11/world/andropov-dead-moscow-69-reagan-asks-productive-contacts-names-bush-attend.html
  3. a b Andropov Spartacus
  4. Aktürk, Şener (12 November 2012). Regimes of Ethnicity and Nationhood in Germany, Russia, and Turkey. Cambridge University Press. ISBN 978-1-139-85169-5. 
  5. Jessup, John E. (1998). An Encyclopedic Dictionary of Conflict and Conflict Resolution, 1945–1996. Westport, CT: Greenwood Press, 25. 
  6. Kavanagh, Dennis (1998). "Andropov, Yuri", A Dictionary of Political Biography. Oxford University Press, 15. 
  7. A Dictionary of 20th Century Communism. Edited by Silvio Pons and Robert Service. Princeton University Press. 2010.
  8. Leonid Mlechin Yuri's childhood and other mysteries from the life of the Chairman article from the Sovershenno Sekretno newspaper № 5, 2008 ((venäjäksi))
  9. Babichenko, Denis: Легендарная личность. Legendary Personality, , s. 30–34. Itogi. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.5.2019. (venäjäksi)
  10. "Biography of Yuri Andropov" (1983). Soviet Life (323). Viitattu 19 August 2013. 
  11. Andropov Fortune City
  12. End of Communism US News