Juho Koskimies
Juho Rudolf Koskimies (vuoteen 1906 Forsman; 24. syyskuuta 1859 Juva – 8. helmikuuta 1936 Oulu) oli Oulun hiippakunnan piispa ja kirkkohistorioitsija.
Koskimies vihittiin papiksi vuonna 1884. Vuonna 1890 hän valmistui filosofian kandidaatiksi, 1896 teologin kandidaatiksi, 1899 teologian lisensiaatiksi ja tohtoriksi vuonna 1899. Koskimiehen väitöskirja oli nimeltään Suomen kirkollisten olojen uudistus Ison Vihan jälkeen.[1]
Ennen valintaansa Oulun piispaksi Koskimies toimi Lapuan kappalaisena ja Turun tuomiokapitulin asessorina. Hänet nimitettiin Oulun hiippakunnan piispaksi vuonna 1900.[1] Piispanistuin oli siirretty Kuopiosta Ouluun samana vuonna, joten Koskimies oli oikeastaan ensimmäinen Oulun piispoista. Hiippakunnan nimenä säilyi Kuopion hiippakunta aina vuoteen 1923 asti.[2]
Juho Koskimiehen veli oli kielen- ja kirjallisuudentutkija ja koulumies A. V. Koskimies. Koskimies avioitui lapsuudenystävänsä sopraano Lydia Laguksen kanssa vuonna 1886.[3]
JulkaisujaMuokkaa
- Suomen kirkollisten olojen uudistus Ison Vihan jälkeen (1899)
- Kaarle Fredrik Mennander ja hänen aikansa (1900)
- Lapuan pitäjän historian (1908)
- Päivämuistoja 1-2 (1914-15)
- Amerikan matkalta (1925)
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Juho Rudolf Koskimies 190-1936 2003. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli. Viitattu 26. joulukuuta 2007.
- ↑ Kustaa Hautala: Oulun kaupungin historia IV, s. 446. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1976. ISBN 951-9327-00-2.
- ↑ http://www.finnica.fi/keski-suomi/koulutiella/seminaari/artikkeli4.htm
Aiheesta muuallaMuokkaa
- Hannu Mustakallio: Koskimies, Juho Rudolf (1859–1936) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.10.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
|
Edeltäjä: Otto Immanuel Colliander |
Oulun piispa 1900–1936 |
Seuraaja: Juho Mannermaa |