Juho Vihtori Eslin (27. huhtikuuta 1878 - 6. elokuuta 1918[1]) oli suomalainen viilari ja autonkuljettaja, joka vuoden 1918 sisällissodan aikana toimi Hyvinkään punakaartin I pataljoonan päällikkönä.

Juho Eslin
Juho Eslin (vas.) ja Oskari Koivula.
Juho Eslin (vas.) ja Oskari Koivula.
Henkilötiedot
Syntynyt27. huhtikuuta 1878
Tyrväntö
Kuollut6. elokuuta 1918 (40 vuotta)
Lappeenranta
Ammatti viilari, autonkuljettaja
Muut tiedot
Järjestö Hyvinkään punakaarti

Toiminta sisällissodassa muokkaa

Eslin oli Suomen suuriruhtinaskunnan armeijassa palvellut aliupseeri, joka Hyvinkään punakaartin perustamisen yhteydessä tammikuussa 1918 valittiin sen pataljoonanpäälliköksi. Eslinin komentamassa pataljoonassa oli neljä komppaniaa, jotka helmikuussa osallistuivat Itä- ja Länsi-Uudenmaan taisteluihin ja myöhemmin maaliskuussa Hämeen rintamalla käytyihin Vaskiveden ja Kurun taisteluihin.[2] Hän johti myös alueella toiminutta punaisten rintamaesikuntaa ja toimi sodan aikana myös Hausjärven ja Toijalan rintamaesikunnissa.lähde? Kurussa Eslinin pataljoona onnistui 16. maaliskuuta pysäyttämään ruotsalaisen eversti Harald Hjalmarsonin johtaman valkoisten osaston, mutta pari päivää myöhemmin hyvinkääläiset vetäytyivät Tampereelle.[2]

Tampereen taistelun jälkeen Eslin onnistui aluksi pakenemaan[2] mutta jäi lopulta kiinni ja joutui ensin Lahden vankileirille. Sieltä hänet siirrettiin Lappeenrannan vankileirille, jossa Esliniä kuulusteli sotatuomari Toivo Tapanainen. Hänet teloitettiin elokuussa 1918. Tapanaisen muistiinpanoissa sanotaan Eslinistä: "Ehdottomasti ammuttava kun on ammuttanut niin monta rauhallista miestä".lähde? Häntä epäiltiin osallisuudesta Hyvinkäällä ja Sääksmäen Metsäkansassa tehtyihin valkoisten teloituksiin.[2]

Juho Eslin esiintyy myös henkilöhahmona Antti Tuurin romaanissa Suuri asejuna Pietarista.lähde?

Lähteet muokkaa

  • Haapala, Pertti & Hoppu, Tuomas (toim.): Sisällissodan pikkujättiläinen, s. 185. Porvoo: WSOY, 2009. ISBN 978-951-03545-2-0.

Viitteet muokkaa

  1. Tiedot henkilöstä: Eslin, Juho Suomen Sotasurmat 1914−1922. Arkistoitu 21.7.2015. Viitattu 17.7.2015.
  2. a b c d Kronlund, Jarl: ”Hyvinkää itsenäisyyssodassa”, Tiede ja ase Vol 44, s. 163, 166–170, 193. Helsinki: Suomen Sotatieteellisen Seura, 1986. ISSN 0358-8882. Teoksen verkkoversio.