Juho Autio
Juho (Jussi) Autio (21. lokakuuta 1889 Kaukola – 25. heinäkuuta 1947) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hänen vanhempansa olivat vanhempi postinkuljettaja Juho Autio ja Maria Parkkonen ja hänen puolisonsa oli Ellen Maria Inkinen.[1][2]
Opinnot muokkaa
Hän kävi kansakoulun ja Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssin jalkaväkilinjan hän vuonna 1934.[1][2]
Jääkäriaika muokkaa
Tämä rautatieharjoittelija liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 8. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 11. heinäkuuta 1917 pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianvääpeliksi 4. jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Suomen sisällissodassa hän otti osaa komppaniansa mukana taisteluihin Raudussa ja rajaseudun kahakoissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Sisällissodan jälkeen hän palveli Suomen Armeijassa samassa joukko-osastossa kuin sodan aikana, josta muodostettiin myöhemmin Jääkäripataljoona N:o 4. Kyseisestä pataljoonasta muodostettiin lopulta Kajaanin sissipataljoona. Hänet komennettiin konekiväärikurssin johtajaksi Lapin 2. rajavartiopataljoonaan 20. lokakuuta 1918, josta hänet komennettiin Itä-Suomen jalkaväkirykmentti N:o 5:een ja sen 2. konekiväärikomppaniaan (myöhemmin Pohjois-Savon rykmentti) 26. tammikuuta 1919. Hän erosi armeijan palveluksesta 1. maaliskuuta 1919 ja liittyi Talin suojeluskuntaan, jossa toimi paikallispäällikkönä 14. kesäkuuta – 1. joulukuuta 1919.[1][2]
Heimosoturi muokkaa
Jussi Autio otti osaa heimosotiin Aunuksen retkikunnassa 1. toukokuuta – 31. joulukuuta 1920 aseupseerina retkikunnan ylipäällikön esikunnassa.[1][2]
Palvelus puolustusvoimissa muokkaa
Aunuksen retkeltä palattuaan hän asettui Salmin rajavartiostoon, jossa toimi ensin sen esikunnan kanslistina ja myöhemmin konekiväärikomppanian päällikkönä. Elokuussa 1923 hänet siirrettiin 3. komppaniaan joukkueenjohtajaksi. 1. huhtikuuta 1926 alkaen hän toimi tarkastavana vääpelinä ja myöhemmin talousvääpelinä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Talvisotaan hän osallistui Kuormastokomppania 81:ssä ja Erillinen Pataljoona 18:ssa osallistuen taisteluihin Laatokan karjalassa. Välirauhan aikana hän palveli Asevaraston 5:n talouspäällikkönä sekä 2. komppanian taloudenhoitajana Rajavartiosto 3:ssa. Jatkosotaan hän osallistui rahastonhoitajana Erillisessä Rajapataljoonassa. Vakinaisesta palveluksesta hän erosi vuonna 1942. Hänet on haudattu Hämeenkyröön.[2]
Luottamustoimet muokkaa
Salmin kunnan taksoituslautakunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1929–1940.[1][2]
Lähteet muokkaa
- Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV. WSOY, Porvoo 1938.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet muokkaa
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|