Avaa päävalikko

Pertti Ensio Juhani Linnovaara (s. 7. tammikuuta 1934 Hämeenlinna)[1][2] on suomalainen kuvataiteilija. Hänet tunnetaan muun muassa surrealistisista töistään, joissa on usein myös huumoria. Linnovaara on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia nykymaalareita.[3]

Linnovaaran ura alkoi 1950-luvulla realistisilla, melkein fotorealistisilla asetelma- ja maisemamaalauksilla.[4][5] 1970-luvun alussa hän teki sarjan ”historiallisia muotokuvia” joiden tyyli ja värimaailma olivat menneiltä aikakausilta, mutta hahmoina esiintyi sympaattisia sammakkomaisia sarjakuvasankareihin rinnastuvia olioita.[6] Ensimmäinen yksityisnäyttely hänellä oli Porvoossa 1953.[7] Pariisin nuorten biennaalin pääpalkinnon hän sai 1969 ja edusti Suomea Venetsian biennaalissa 1970.[7]

Linnovaara on suunnitellut koruja Lapponia Jewelryllel ja tehnyt maalausten lisäksi veistoksia. Veistos Kävelyllä herätti huomiota Venetsian biennaalissa 1970.[8]

Linnovaaralle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1971[9] ja professorin arvonimi 1994.[10] Lisäksi hän oli Helsingin juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 1978.[11]

LähteetMuokkaa

  1. Huovinen, Pentti: Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland, s. 539–540. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.10.2018).
  2. Rantala, Risto: Kuka kukin on : henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2007. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20606-4.
  3. Kerttula, Seija & Diekmann, Helmut: Peilikuva – Spegelbild, Taiteilijakuva, Juhani Linnovaara web.archive.org. 2000. Viitattu 30.7.2007.
  4. Ojanperä, Riitta: Linnovaara, Juhani (1934 - ) Kansallisbiografia. 11.10.2005. Viitattu 30.7.2007.
  5. 1950-luku - vapautumisen aika, Oulun taidemuseo 18.1. - 18.3.2001 (teoskuva) Oulun taidemuseo. 2001. Viitattu 18.10.2018.
  6. Juhani Linnovaara (Finnish, born 1934) (teoskuvia) artnet. Viitattu 18.10.2018.
  7. a b Valjakka, Timo: Taiteilija joka ei vanhene koskaan. Helsingin Sanomat, 7.9.2011, s. C?. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.9.2011.
  8. Syvälahti, Hanne: / Elämäkerta, Juhani Linnovaara – Matkan varrelta Didrichsenin taidemuseo. Viitattu 18.10.2018.
  9. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945-2017 Ritarikunnat. Viitattu 18.10.2018.
  10. Lukić, Tuula: Leena ja Juhani Linnovaaran muistoja Porvoosta. Joulutaika, 2013, 3. vsk, s. 6–7. TT-Tuulet Kustannus Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.10.2018.
  11. Widjeskog, Susanna: Juhani Linnovaaran elämä: Luovuus on satumainen lahja, s. 3–. Books on Demand. ISBN 978-952-80-0343-4. Teoksen verkkoversio.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Widjeskog, Susanna: Juhani Linnovaaran elämä: Luovuus on satumainen lahja. Books on Demand, 2018. ISBN 978-952-80-0343-4.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.