Juhani Linnovaara

suomalainen kuvataiteilija

Pertti Ensio Juhani Linnovaara (s. 7. tammikuuta 1934 Hämeenlinna)[1][2] on suomalainen kuvataiteilija. Hänet tunnetaan muun muassa surrealistisista töistään, joissa on usein myös huumoria. Linnovaara on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia nykymaalareita.[3]

Juhani Linnovaara vuonna 1967, taustana maalaus Aurinkokuningas.

Linnovaara kävi Helsingissä kultaseppäkoulun vuosina 1948–1950 ja Suomen Taideakatemian koulun vuosina 1951–1953.[4]

Linnovaaran ura alkoi 1950-luvulla realistisilla, melkein fotorealistisilla asetelma- ja maisemamaalauksilla.[5][6] 1970-luvun alussa hän teki sarjan ”historiallisia muotokuvia” joiden tyyli ja värimaailma olivat menneiltä aikakausilta, mutta hahmoina esiintyi sympaattisia sammakkomaisia sarjakuvasankareihin rinnastuvia olioita.[7] Yksi hänen tyylipiirteistään onkin huumori.[4] Ensimmäinen yksityisnäyttely hänellä oli Porvoossa 1953.[8] Pariisin nuorten biennaalin pääpalkinnon hän sai 1969[8]. Venetsian biennaalissa 1970 hän edusti yksin Suomea kokoelmalla, jossa oli maalausten lisäksi lujitemuovisia humoristissävyisiä hahmoja[4].

Linnovaara on suunnitellut koruja Lapponia Jewelrylle ja tehnyt maalausten lisäksi veistoksia. Veistos Kävelyllä herätti huomiota Venetsian biennaalissa 1970.[9]

Linnovaaralle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1971[10] ja professorin arvonimi 1994.[11] Lisäksi hän oli Helsingin juhlaviikkojen Vuoden taiteilija 1978.[12]

Linnovaaran taiteessa kuvastuvat vanha kuvakulttuuri ja taidehistoria. Linnovaara käyttää vanhoja klassikoita suorastaan teostensa aiheina, “taidetta taiteesta”, yksilöllisesti valikoiden, ironisoiden ja parodisoiden. Hän ei kuitenkaan tyydy viihteelliseen taiteen kommentointiin, vaan toteuttaa työnsä omalla taidokkaalla ilmaisutavallaan, ja saa katsojan mielikuvituksen liikkeelle.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Huovinen, Pentti: Kuka kukin on (Aikalaiskirja) : Who's who in Finland, s. 539–540. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.10.2018).
  2. Rantala, Risto: Kuka kukin on : henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2007. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-20606-4.
  3. Kerttula, Seija & Diekmann, Helmut: Peilikuva – Spegelbild, Taiteilijakuva, Juhani Linnovaara web.archive.org. 2000. Viitattu 30.7.2007.
  4. a b c d ”Linnovaara, Juhani”, Otavan suuri ensyklopedia, 5. osa (kriminologia-makuaisti), s. 3764. Otava, 1978. ISBN 951-1-04827-9.
  5. Ojanperä, Riitta: Linnovaara, Juhani (1934 - ) Kansallisbiografia. 11.10.2005. Viitattu 30.7.2007.
  6. 1950-luku - vapautumisen aika, Oulun taidemuseo 18.1. - 18.3.2001 (teoskuva) Oulun taidemuseo. 2001. Viitattu 18.10.2018.
  7. Juhani Linnovaara (Finnish, born 1934) (teoskuvia) artnet. Viitattu 18.10.2018.
  8. a b Valjakka, Timo: Taiteilija joka ei vanhene koskaan. Helsingin Sanomat, 7.9.2011, s. C?. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.9.2011.
  9. Syvälahti, Hanne: Elämäkerta, Juhani Linnovaara – Matkan varrelta Didrichsenin taidemuseo. Web Archive 2018. Viitattu 18.10.2018.
  10. Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat 1945-2017 Ritarikunnat. Viitattu 18.10.2018.
  11. Lukić, Tuula: Leena ja Juhani Linnovaaran muistoja Porvoosta. Joulutaika, 2013, 3. vsk, s. 6–7. TT-Tuulet Kustannus Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.10.2018.
  12. Widjeskog, Susanna: Juhani Linnovaaran elämä: Luovuus on satumainen lahja, s. 3–. Books on Demand. ISBN 978-952-80-0343-4. Teoksen verkkoversio.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Widjeskog, Susanna: Juhani Linnovaaran elämä: Luovuus on satumainen lahja. Books on Demand, 2018. ISBN 978-952-80-0343-4.

Aiheesta muuallaMuokkaa