Avaa päävalikko

Joseph Rucker Lamar

yhdysvaltalainen poliitikko ja korkeimman oikeuden tuomari

Joseph Rucker Lamar (14. lokakuuta 1857 Ruckersville, Georgia2. tammikuuta 1916 Washington (DC))[1] oli yhdysvaltalainen lakimies ja poliitikko, joka toimi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarina vuosina 1911–1916. Ennen presidentti William Howard Taft tekemää nimitystä Lamar toimi muun muassa rautatieyhtiöiden lakimiehenä ja kaksi vuotta demokraattipuolueen edustajana Georgian parlamentin alahuoneessa. Korkeimmassa oikeudessa Lamar ehti olla vain viisi vuotta, sillä hän sai sairauskohtauksen ja kuoli 58-vuotiaana. Lamarin serkku, Lucius Lamar, oli myös korkeimman oikeuden tuomari (1888–1893).

Joseph Rucker Lamar
Joseph Lamar.jpg
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari
17. joulukuuta 1910 – 2. tammikuuta 1916[1]
Presidentti William Taft (nimittäjä)
Edeltäjä William Moody
Seuraaja Louis Brandeis
Henkilötiedot
Syntynyt 14. lokakuuta 1857
Ruckersville, Georgia
Kuollut 2. tammikuuta 1916 (58 vuotta)
Washington, D.C.
Tiedot
Puolue demokraatit

ElämäkertaMuokkaa

Joseph Rucker Lamar syntyi Ruckersvillessä, Elbertin piirikunnassa Georgiassa 14. lokakuuta 1957. Hänellä oli kaksi nuorempaa sisarusta, Philip J. Lamar ja Mary Lamar. Perheen isä, James Sanford Lamar, oli valmistunut lakimieheksi, mutta lakiuran sijaan hän toimi protestanttisen Disciples of Christ -liikkeen pastorina Augustassa, Georgiassa. Äiti Mary Rucker kuoli vuonna 1964, ja seuraavana vuonna James Sanford Lamar meni uusiin naimisiin Sallie May Fordin kanssa. Lamar kävi yksityistä poikakoulua, jota kävi myös hänen naapurinsa ja hyvä ystävänsä, tuleva presidentti Woodrow Wilson. College-opinnot Lamar aloitti Georgian yliopistossa, mutta joutui keskeyttämään opintonsa joksikin aikaa sairauden vuoksi, ja vointinsa parannuttua hän jatkoi opintojaan Bethany Collegessa Länsi-Virginiassa, josta hän valmistui vuonna 1877. Oikeustieteen opinnot Lamar aloitti virginialaisessa yliopistossa mutta palasi pian Georgiaan, jossa hän luki lakia merkittävän lakimiehen johdolla.[2][3]

Ennen lakimiehen töiden aloittamista Lamar opetti vuoden latinaa Bethany Collegessa. Hän meni naimisiin yliopiston rehtorin (engl. president) tyttären, Clarinda Huntington Pendletonin kanssa 30. tammikuuta 1879. He saivat kaksi poikaa ja tytön, joka kuoli vauvaiässä.[2]

Vuosina 1886–1889 Lamar oli demokraattipuolueen edustajana Georgian parlamentin alahuoneessa.[1] Vuonna 1893 hänet nimitettiin kolmen hengen komissioon, joka valmisteli osavaltion lakikokoelman uudistusta (Commission to Recodify the Laws of Georgia). Lamar valmisteli yksin Georgian siviililain.[2][4]

Vuoden 1902 lopulla Georgian kuvernööri nimitti Lamarin osavaltion korkeimpaan oikeuteen, jossa oli vapautunut tuomarin virka kesken kauden. Vuonna 1903 hänet valittiin tuomioistuimeen vaaleilla. Kahden vuoden päästä Lamar palasi taas harjoittamaan lakia.[2] Hän edusti usein rautateitä ja muita isoja yhtiöitä; joskus hän edusti asiakkaitaan myös maan korkeimmassa oikeudessa.[4]

Vuonna 1908 Lamar tapasi vastavalitun presidentti William Howard Taftin, kun he pelasivat yhdessä golfia Augustassa. Joulukuussa 1910 Taft nimitti Lamarin korkeimpaan oikeuteen William H. Moodyn[a] seuraajaksi. Senaatti hyväksyi nimityksen pari päivää myöhemmin.[2][1] Lamar oli yksi ensimmäisistä tuomareista, jonka nimitti presidentti eri puolueesta.[5] Oikeustapauksia ratkaistaessaan Lamar äänesti yleensä enemmistön kanssa, ja hän kirjoitti eriävän mielipiteen vain kahdeksan kertaa.[6]

Lamarin lapsuudenystävä, presidentti Wilson, lähetti Lamarin sekä presidentti Taftin hallinnon pääjuristina toimineen Frederick W. Lehmannin edustamaan Yhdysvaltoja ABC-valtioiden konferenssiin, jonka tarkoitus oli välttää sota Yhdysvaltojen ja Meksikon välillä. Maiden välit olivat kiristyneet, kun Yhdysvallat oli miehittänyt Veracruzin satamakaupungin huhtikuussa 1914.[7][4] Neuvottelut onnistuivat, mutta vaativa tehtävä vaikutti mahdollisesti Lamarin terveyteen. Vuoden 1915 syyskuussa Lamar sai aivohalvauksen, ja hän kuoli 2. tammikuuta 1916.[2]

PerintöMuokkaa

 
Lamarin lapsuudenkoti Georgian Augustassa.

Lamarin ja hänen vaimonsa Clarinda Pendleton Lamarin (1856–1943) dokumentteja on arkistoitu Georgian yliopistossa. Niihin sisältyy esimerkiksi kirjeenvaihtoa merkkihenkilöiden kanssa. Clarinda Pendleton Lamar toimi historiallisten rakennusten säilyttämistä ajavan The National Society of The Colonial Dames of America -yhdistyksen presidenttinä vuosina 1914–1927. Hän myös kirjoitti edesmenneen miehensä elämäkerran The Life of Joseph Rucker Lamar 1857-1916 (julk. 1926).[8]

Lamarin lapsuudenkoti Augustassa on National Register of Historic Places -listalla.[9][10] Hänen mukaansa on nimetty vuonna 1943 valmistunut rahtialus.[11]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Lamar, Joseph Rucker Federal Judicial Center. Viitattu 13.4.2018.
  2. a b c d e f Pruden, William H.: Joseph Rucker Lamar (1857-1916) New Georgia Encyclopedia. Viitattu 13.4.2018.
  3. About Joseph Lamar National Park Service. Viitattu 14.4.2018.
  4. a b c Hall, Kermit L. (päätoim.): The Oxford Companion to the Supreme Court of the United States, s. 570. Oxford University Press, 2005. ISBN 9780195176612.
  5. Hudson, Jr., David L.: The Handy Supreme Court Answer Book, s. 52. Visible Ink Press, 2008. ISBN 9781578593095.
  6. Hall, Timothy L.: Supreme Court Justices: A Biographical Dictionary, s. 258. Facts on File, 2001. ISBN 978-0816041947. Google Books (viitattu 28.4.2018).
  7. Krauze, Enrique: Opinion - The April Invasion of Veracruz The New York Times. 20.4.2014. Viitattu 28.4.2018.
  8. Joseph Rucker and Clarinda Pendleton Lamar papers, 1792-1926 (bulk 1910-1915) University of Georgia Libraries. Viitattu 28.4.2018.
  9. Joseph R. Lamar Boyhood Home National Park Service. Viitattu 14.4.2018.
  10. Asset Detail National Register of Historic Places. Viitattu 14.4.2018.
  11. Joseph R. Lamar Maritime Administration. Viitattu 14.4.2018.
  1. Joidenkin lähteiden mukaan Lamar nimitettiin Edward Douglass Whiten seuraajaksi, kun tämä ylennettiin puheenjohtajaksi Melville Fullerin kuoltua, ja Moodyn seuraajaksi nimitettiin Willis Van Devanter. Lamar ja Van Devanter nimitettiin samana päivänä.