Josef von Sternberg

itävaltalais-yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja

Josef von Sternberg (alk. Jonas Sternberg) (29. toukokuuta 1894 Wien, Itävalta-Unkari22. joulukuuta 1969 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli amerikanjuutalainen elokuvaohjaaja. Hän oli ensimmäisiä auteur-ohjaajia, ohjaamisen lisäksi hän vastasi usein elokuvissaan kuvaamisesta, käsikirjoituksesta ja leikkauksesta. Sternbergin tyyli on vaikuttanut merkittävästi myöhempiin ohjaajiin, erityisesti film noir -suuntauksen edustajiin. Hänen loistava yhteistyönsä näyttelijä Marlene Dietrichin kanssa tunnetaan yleisesti.

Josef von Sternberg
Henkilötiedot
Koko nimi Jonas Sternberg
Syntynyt29. toukokuuta 1894
Wien, Itävalta-Unkari
Kuollut22. joulukuuta 1969 (75 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti elokuvaohjaaja
Puoliso Riza Royce (1926–1930)
Jean Annette McBride (1945–1947)
Meri Otis Wilner (1948–1969)
Ohjaaja
Aktiivisena 1925–1957
Tunnetuimmat ohjaukset Sininen enkeli, Vaalea Venus, Intohimojen keisarinna
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elämäkerta muokkaa

Sternberg syntyi 29. toukokuuta 1894 Wienissä ortodoksijuutalaiseen perheeseen. Isä muutti New Yorkiin 1897 ja perhe seurasi perässä 1901. Perhe palasi Wieniin 1904 ja lopulta pysyvästi takaisin Yhdysvaltoihin vuonna 1908. 17-vuotiaasta lähtien hän joutui hankkimaan oman elantonsa erilaisilla tilapäistöillä, myös elokuva-alalla. Nähin aikoihin hän muutti etunimensä Jonaksesta Josefiksi.[1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi Yhdysvaltain armeijan valokuvaajana. Sodan päätyttyä hän työskenteli apulaisohjaajana. Apulaisohjaajan vuosina hän liitti nimeensä aatelisen ”von”-etuliitteen.[2]

Sternberg oli naimisissa kolme kertaa:

  • Riza Royce (1926–1930)
  • Jean Annette McBride (1945–1947)
  • Meri Otis Wilner (1948–1969)

Viimeisestä avioliitosta hänellä on kaksi lasta.[1]

Sternberg julkaisi omaelämäkertansa Fun in a Chinese Laundry 1965.[2]

Hän kuoli sydänkohtaukseen 1969 Los Angelesissä.

Ura muokkaa

Mykkäelokuvat (1925–1929) muokkaa

Sternbergin ensimmäinen ohjaustyö oli The Salvage Hunters 1925. Elokuva pääsi laajempaan levitykseen vasta kun Charles Chaplin oli kehunut sitä.[2] Sitä seurasivat Mustalaismorsian, jonka MGM hyllytti, ja Chaplinin tuottama The Sea Gull (myös nimellä A Woman of the Sea), jonka Chaplin tiettävästi tuhosi 1933 (elokuvan kohtalo on epäselvä, sen oletetaan olevan kadonnut).[3]

Sternberg siirtyi Paramountille ja ohjasi gangsterielokuvan Alamaailma (1927), josta tuli yllättäen menestys.[2] Käsikirjoittaja Ben Hecht sai elokuvasta Oscar-palkinnon. Merkittävimmät ohjaukset tämän jälkeen (ennen Sinistä enkeliä) olivat Yö satamassa (1928) ja Viimeinen määräys (1928).[2]

Elokuvat Marlene Dietrichin kanssa (1929–1935) muokkaa

Sternberg palasi Saksaan 1929 ohjaamaan Sinistä enkeliä, jonka pääosaa esitti Marlene Dietrich. Dietrichistä tuli elokuvan myötä tähti ja siitä alkoi Sternbergin ja Dietrichin kuusi vuotta ja seitsemän elokuvaa kestänyt yhteistyö.

Sternberg palasi 1930 Yhdysvaltoihin Dietrichin kanssa. Siellä Sternberg teki Dietrichistä toistamiseen tähden elokuvalla Marokko, sillä Sininen enkeli ei vielä saanut ensi-iltaansa Yhdysvalloissa.[1]

Marokkoa seurasivat Eri lippujen alla (1931), Vaalea Venus (1932), Shanghain pikajuna (1932), Intohimojen keisarinna (1934) ja Paholainen on nainen (1935).

Näiden vuosien ainut elokuva, jossa Dietrich ei näytellyt, oli Amerikkalainen murhenäytelmä (1931) Theodore Dreiserin romaanin pohjalta.

Viimeiset vuodet muokkaa

Vuoden 1935 jälkeen Sternberg ohjasi enää vain muutaman elokuvan. Niistä merkittävin on Uhkapeliä Shanghaissa (1941). Hänen viimeiseksi Hollywood-elokuvakseen jäi Macao – syntisten saari (1951). Sen jälkeen hän ohjasi vain yhden ainoan elokuvan, japanilaisen The Saga of Anatahan -elokuvan 1953.[4]

Sternberg vieraili syksyllä 1937 Suomessa.[5]

Ohjaustyyli muokkaa

Sternbergin ohjaustyylille oli ominaista yksinomaan studiomiljöössä filmaaminen. Siten ohjaaja saattoi paremmin kontrolloida kunkin kohtauksen osatekijöitä. Toiminta sijoitettiin usein eksoottisiin ympäristöihin, kuten Shanghaihin, Marokkoon tai Macaoon, mutta autenttisen ympäristön korvasivat lavasteet. Tarinoissa vuorottelivat voimakas toiminnallisuus ja sopivan pituiset rauhallisemmat jaksot. Kuvasommittelu ja kameratyö olivat ohjaajalle tärkeämpiä kuin juonen kulku. Vanhemmiten Sternberg alkoi toistaa itseään ja eksyi turmeltuneeseen romantiikkaan ja narsistiseen erotiikkaan. Näiden takia ohjaajan arvostus laski. Hänen merkityksensä elokuvan historiassa ymmärrettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.[4]

Filmografia muokkaa

Vuosi Alkuperäinen nimi Suomenkielinen nimi Huomioita
1925 The Salvation Hunters
1925 The Masked Bride Paratiisilintu ohjaus Christy Cabannen kanssa
1926 Exquisite Sinner Mustalaismorsian ohjaus Phil Rosenin kanssa
myös käsikirjoitus
1926 The Sea Gull Chalinin leikkaama versio nimellä A Woman of the Sea
kadonnut[3]
1927 Underworld Alamaailma
1927 Children of Divorce Eronneiden lapsia apulaisohjaajana
1927 It Jokin ohjaus Clarence G. Badgerin kanssa
1928 The Docks of New York Yö satamassa
1928 The Dragnet River Streetin kuolemanansa
1928 Street of Sin Syntinen katu ei mainintaa alkuteksteissä
1928 The Last Command Viimeinen määräys
1929 The Case of Lena Smith Tapahtuma Lena Smith kadonnut
1929 Thunderbolt myös käsikirjoitus
ensimmäinen äänielokuva
1930 Der Blaue Engel Sininen enkeli pääosassa Marlene Dietrich
1930 Morocco Marokko pääosassa Marlene Dietrich
1931 An American Tragedy Amerikkalainen murhenäytelmä myös käsikirjoitus ja tuotanto
1931 Dishonored Eri lippujen alla pääosassa Marlene Dietrich
1932 Blonde Venus Vaalea Venus myös tuottajana
pääosassa Marlene Dietrich
1932 Shanghai-Express Shanghain pikajuna pääosassa Marlene Dietrich
1934 The Scarlet Empress Intohimojen keisarinna pääosassa Marlene Dietrich
1935 The Devil Is a Woman Paholainen on nainen myös kuvaajana
pääosassa Marlene Dietrich
1935 Crime and Punishment Rikos ja rangaistus
1936 The King Steps Out
1937 I, Claudius keskeneräinen
1938 The Great Waltz Unohtumaton valssi ei mainintaa alkuteksteissä
1939 Sergeant Madden Tuntemattomia sankareita
1939 I Take This Woman Sinun tulee elää ei mainintaa alkuteksteissä
1941 The Shanghai Gesture Uhkapeliä Shanghaissa
1944 The Town dokumenttielokuva
1946 Duel in the Sun Kaksintaistelu auringossa ei mainintaa alkuteksteissä
1952 Macao Macao – syntisten saari
1953 The Saga of Anatahan myös käsikirjoitus ja kuvaus
1957 Jet Pilot Lentävät paholaiset valmistui 1950, levitys 1957

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c Gallagher
  2. a b c d e Erickson
  3. a b Silent Era: PSFL: The Sea Gull (1926)
  4. a b ”Sternberg, Josef von”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6458–6459. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
  5. Josef von Sternberg Helsingissä, Helsingin Sanomat, 01.10.1937, nro 264, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Aiheesta muualla muokkaa


Tämä elokuvaohjaajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.