Avaa päävalikko
José Sanjurjo siviiliasussa vuonna 1932.

José Sanjurjo y Sacanell (1872 Pamplona20. heinäkuuta 1936 Estoril, Portugali)[1][2] oli espanjalainen kenraali, joka johti elokuussa 1932 Espanjan toista tasavaltaa vastaan suunnattua epäonnistunutta vallankaappausyritystä ja oli vuonna 1936 yksi Espanjan sisällissotaan johtaneen sotilaskapinan suunnittelijoista.

Sanjurjo palveli sotilasurallaan muun muassa Kuubassa 1894–1898 ja Marokossa 1898–1921. Vuonna 1921 hänet nimitettiin Zaragozan kaupungin sotilaskuvernööriksi. Hän tuki kenraali Miguel Primo de Riveran vallankaappausta vuonna 1923. Sanjurjo toimi komentajana Rifin sodassa ja johti vuonna 1925 menestyksekästä maihinnousua Alhucemasiin. Sodan päätyttyä Espanjan voittoon hänet nimitettiin Marokon-joukkojen komentajaksi ja palkittiin vuonna 1927 Rifin markiisin arvolla.[1] Hän yleni kuningaskunnan aikana kenraaliluutnantiksi asti ja hänet nimitettiin lopulta siviilikaartin (Guardia Civil) komentajaksi.[2] Kuningas Alfonso XIII:n vastustajana Sanjurjo tuki aluksi tasavallan julistamista vuonna 1931. Hän kuitenkin muutti suhtautumistaan tasavaltaan, kun Manuel Azañan hallitus siirsi hänet vuonna 1932 vähäisempään tehtävään rajavartioinnista vastanneiden karabinieerijoukkojen komentajaksi, sillä hänen katsottiin käyttäneen liian kovia otteita eräiden työläisliikkeiden kukistamisessa. Tämän jälkeen Sanjurjo alkoi juonitella vasemmistolaista hallitusta vastaan.[1][2]

Sanjurjo johti elokuussa 1932 tasavallan kukistamiseen tähdännyttä sotilasvallankaappausyritystä, joka kuitenkin epäonnistui, sillä kaappaussuunnitelmat vuotivat ennenaikaisesti julkisuuteen erään upseerien suosiman prostituoidun kautta. Kaappaajat saivat lopulta ainoastaan hetkeksi siviilikaartin päämajan haltuunsa Sevillassa.[3] Sanjurjo tuomittiin aluksi kuolemaan, mutta hänet armahdettiin parlamentin päätöksellä, ja tuomio lievennettiin elinkautiseksi vankeudeksi. Hän joutui olemaan vankilassa lopulta vain kaksi vuotta, sillä valtaan noussut oikeistolainen hallitus vapautti hänet kokonaan vuonna 1934, jolloin hän siirtyi maanpakoon Portugaliin voidakseen vapaasti jatkaa juonittelua Espanjan tasavaltaa vastaan.[2][1][3]

Vasemmistolaisen kansanrintamahallituksen tultua valtaan Espanjassa vuonna 1936 joukko oikeistolaisia kenraaleita suunnitteli uuden vallankaappauksen, joka aloitettiin sotilaskapinalla 17. heinäkuuta. Kapinan valmisteluita Manner-Espanjassa johti kenraali Emilio Mola, mutta kapinalliset kenraalit tunnustivat Sanjurjon johtajakseen, ja hänen oli tarkoitus palata heti kapinan alettua Portugalista Espanjan Burgosiin ottaakseen ohjat käsiinsä. Sanjurjo kuitenkin kuoli lento-onnettomuudessa 20. heinäkuuta ollessaan juuri lähdössä matkaan Portugalista.[2][1][3] Hänen kaksipaikkainen pienkoneensa oli lastattu liian raskaaksi, sillä mukaan piti ottaa kaikki hänen univormunsa ja kunniamerkkinsä. Kone ei siksi noussut kunnolla ilmaan, vaan törmäsi kiitotien päässä olleisiin pinjoihin ja syttyi tuleen. Lentäjä onnistui pelastautumaan, mutta Sanjurjo paloi kuoliaaksi.[3]

Myös kenraali Mola kuoli sisällissodan aikana lento-onnettomuudessa. Tämä johti huhuihin, että kapinallisten johtajaksi ja lopulta Espanjan diktaattoriksi noussut kenraali Francisco Franco olisi järjestänyt onnettomuudet raivatakseen kilpailijansa pois tieltä. Mitään todisteita tästä ei kuitenkaan ole.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e José Sanjurjo (espanjaksi) Biografías y Vidas. Viitattu 1.11.2015.
  2. a b c d e f José Sanjurjo (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 1.11.2015.
  3. a b c d Jyrki Juusela: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa 1936–1939, s. 14, 18. Atena, Jyväskylä 2003.