José Bragato
José (alun perin Giuseppe) Bragato (12. lokakuuta 1915 Udine – 18. heinäkuuta 2017[1] Buenos Aires) oli italialaissyntyinen, argentiinalaistunut sellisti, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari. Hän suoritti varhaisia pianonsoiton opintoja synnyinmaassaan ennen muuttamistaan perheineen Buenos Airesiin vuonna 1928. Vuonna 1930 paljon tuhoa aiheuttaneet tulvat veivät Bragatolta sekä asunnon että pianon, mutta Teatro Colónin huilistina toimineen Bruno-veljensä yhteyksien avulla hän sai lahjoituksena sellon ja ilmaista opetusta. Lopulta hänet hyväksyttiin Conservatorio Nacional Superior de Músicaan opiskelemaan.[2]
Vuonna 1943 Bragato meni naimisiin Herminia Domínguezin kanssa. Pariskunnalle syntyivät tyttäret Elsa ja Adriana sekä poika, joka kuoli varhaislapsuudessaan. Uransa Bragato aloitti soittamalla Enrico-isänsä kanssa tango- ja jazzkokoonpanoissa, joihin kuului Dios Filiberton orkesteri. Bragato pääsi vuonna 1946 soittamaan Teatro Colónin orkesteriin, mutta siirtyi Buenos Airesin filharmonikkojen ensisellistiksi. Palattuaan Teatro Colóniin ensisellistinä hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 1968.[2]
Bragato teki runsaasti yhteistyötä Astor Piazzollan kanssa. Vuonna 1976 hän muutti sotilasvallankaappauksen seurauksena Brasiliaan, jossa työskenteli orkesterin sellistinä Porto Alegressa ja Natalin yliopiston opettajana. Vuonna 1982 Bragato palasi Argentiinaan. Viimeisen esiintymisensä sellosolistina hän teki vuonna 1995 Atilio Stamponen kokoonpanon kanssa New Yorkissa. Vielä 87-vuotiaana hän sai Latin Grammy -palkinnon sovituksistaan. Hän jatkoi sovittajan ja arkistonhoitajan töitä pitkälle yli 90-vuotiaaksi saakka.[2]