John Ponce
John Ponce (John Punch, Johannes Poncius) (1603 Corkin kreivikunta, Irlanti – 1661 Pariisi, Ranska) oli irlantilainen fransiskaanien sääntökuntaan kuulunut filosofi ja teologi. Ponce muutti nuorella iällä Belgiaan ja liittyi irlantilaisiin fransiskaaneihin Leuvenissa. Hän opiskeli filosofiaa Kölnissä, Louvainissa ja Roomassa. Valmistuttuaan hän opetti Roomassa, Lyonissa ja Pariisissa.
Ajattelultaan Ponce oli skotisti. Hän sanoi hyväksyvänsä kaikki Duns Scotuksen johtopäätökset, vaikkakaan ei hyväksynyt kaikkia hänen todistuksiaan. Ponce auttoi Luke Waddingia Scotuksen teosten toimittamisessa. Ponce tunnetaan muun muassa Occamin partaveitsen klassisesta muotoilusta entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem (”asioita ei tulisi monistaa tarpeettomasti”).[1]
Teokset muokkaa
- Cursus philosophiae (Rooma, 1643)
- Appendix apologeticus – vastine Bartholomew Mastriuksen Cursus philosophiae -kritiikkiin (Rooma, 1645)
- Integer cursus theologiae (Pariisi, 1652)
- Judicium doctrinæ SS. Augustini et Thomae (Pariisi, 1657)
- Commentarii theologici in quatuor libros sententiarum – teos josta Hugo von Hurter käytti nimitystä opus rarissimum (Pariisi, 1661)
- Deplorabilis populi Hibernici pro religione, rege et libertate status (Pariisi, 1651)
- Scotus Hiberniae restitutus – vastine Angelus a S. Franciscolle (Pariisi, 1660)
Lähteet muokkaa
- ↑ Crombie, A. C.: Medieval and Early Modern Science II, s. 30. Harvard University Press, 1959.
Aiheesta muualla muokkaa
- Cleary, Gregory: John Ponce Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
