John Fogerty

yhdysvaltalainen muusikko

John Cameron Fogerty (s. 28. toukokuuta 1945 Berkeley, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko, laulaja-lauluntekijä ja tuottaja. Hänet muistetaan erityisesti urastaan Creedence Clearwater Revivalin eli CCR:n laulajana, kitaristina sekä musiikillisena johtohahmona. Yhtyeen hajottua vuonna 1972 Fogerty suuntasi luomaan uraansa sooloartistina, joka jatkuu edelleen. Hän joutui kuitenkin oikeudenkäynteihin yhtyetovereitaan, levy-yhtiöitä ja kustantajia vastaan, mikä aiheutti hänelle pitkäaikaisen masennuksen. Hän sai oikeudet säveltämiinsä kappaleisiin takaisin vasta levy-yhtiön omistajan vaihduttua.[1][2]

John Fogerty
Fogerty esiintymässä Kanadassa vuonna 2011.
Fogerty esiintymässä Kanadassa vuonna 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt28. toukokuuta 1945 (ikä 78)
Ammatti muusikko, säveltäjä, tuottaja
Muusikko
Taiteilijanimi The Blue Ridge RangersView and modify data on Wikidata
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1959
Tyylilajit country rock, blues rock, rock and roll, southern rock
Soittimet kitara, laulu, harmonikka, koskettimet
Yhtyeet Creedence Clearwater Revival (1967–1972)
The Golliwogs (1964–1967)
The Blue Velvets (1959–1964)
Levy-yhtiöt Verve Forecast Records
Fantasy Records
Asylum Records
Warner Brothers Records
DreamWorks Records
Geffen Records
Aiheesta muualla
Kotisivut

Varhainen elämä muokkaa

John Cameron Fogerty syntyi keskimmäisenä Galen ja Lucile Fogertyn viidestä pojasta 28. toukokuuta 1945. Perhe asui kalifornialaisen El Cerriton pikkukaupungissa San Franciscon lähistöllä, ja John syntyi naapurikaupunki Berkeleyn sairaalassa[3]. Vanhemmat erosivat Johnin ollessa vielä lapsi. Fogerty oli kouluaikoina yhtyeessä nimeltä Blue Velvets, johon myös hänen isoveljensä Tom liittyi laulajaksi.[4]

Naimisiin vuonna 1965 mennyt Fogerty elätti perhettään soittamalla musiikkia ja työskentelemällä Berkeley's Fantasy Records -jazzlevy-yhtiössä. Tuottaja Saul Zaentz teki Fogertyn yhtyeen kanssa sopimuksen, mutta sen singlet eivät nousseet listoille. Levy-yhtiö oli samalla vaihtanut yhtyeen nimeksi The Golliwogs[5]. Fogerty kutsuttiin armeijaan vuonna 1967 Vietnamin sodan aikana, mutta hän ei joutunut taistelutehtäviin. Kotiuduttuaan seuraavana vuonna hän jatkoi soittamista ja laulamista yhtyeessään.[4]

Creedence Clearwater Revival muokkaa

Vuonna 1968 Fogertyn yhtyeen nimeksi oli otettu Creedence Clearwater Revival. Laulaja-kitaristi John Fogerty määräsi pian kokonaan yksin sen musiikista, joka oli kitarariffeihin perustuvaa juurevaa blues- ja countryvaikutteista rockia. Seuraavien vuosien aikana CCR menestyi levylistoilla ja kierteli ahkerasti. Yksin vuonna 1969 yhtye julkaisi kolme albumia, jotka kaikki nousivat Yhdysvaltain kymmenen myydyimmän joukkoon.[4]

Yhtye hajosi vuonna 1972 sisäisiin ristiriitoihin ja Fogerty riitautui sekä yhtyetovereidensa että tuottaja Zaentzin kanssa laulujensa tekijänoikeuksista. Fogerty oli allekirjoittanut CCR:n levy-yhtiö Fantasy Recordsin kanssa sopimuksen, joka velvoitti hänet tekemään vuosittain ison määrän kappaleita, ja tekemättä jääneet siirtyivät seuraavan vuoden kiintiön päälle. Fogerty oli tilanteessa, jossa joku muu omisti hänen musiikkinsa ja keräsi siitä voitot.[6]

Sooloura muokkaa

CCR:n jälkeen Fogerty julkaisi kaksi soololevyä, mutta vietti niiden jälkeen hiljaiseloa kymmenen vuoden ajan. Albumi Centerfield (1985) oli jälleen suuri menestys, vaikka sen seurauksena Zaentz haastoi Fogertyn oikeuteen Fogertyn oman vanhan kappaleen plagiarisoinnista kappaleella "The Old Man Down the Road" sekä kunnianloukkauksesta kappaleella ”Zanz Kant Dance” (joka nimettiin siksi uudelleen ”Vanz Kant Dance”). Fogerty voitti plagiointijutun mutta sopi kunnianloukkausjutun oikeuden ulkopuolella.[4]

Fogerty soittaa pääasiassa kitaraa, mutta Centerfield-levyllään hän soitti kaikkia muitakin soittimia ja tuotti levyn itse.[4]

Fogertyn seuraava levy ei menestynyt Centerfieldin lailla, ja hän vetäytyi jälleen tauolle. Hän esiintyi joissain konserteissa mutta kieltäytyi soittamasta CCR-hittejään, sillä Zaentz omisti yhä niiden oikeudet. Hän kieltäytyi myös soittamasta vanhojen CCR-kumppaniensa kanssa kun yhtye vuonna 1993 nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen.[4]

Fogertyn kauna hänen laulunsa omistavaa ja petturina pitämäänsä Saul Zaentzia kohtaan painoi häntä hyvin raskaasti CCR:n hajoamisesta aina vuoteen 1994, jolloin hän kertoo vihdoin lopettaneensa taistelun.[7] Fogerty masentui ja alkoholisoitui.[6] Masennuksensa vuoksi hän ei kyennyt kirjoittamaan lainkaan lauluja vuosien 1976–1984 välillä.[8]

Fogerty löysi uudelleen elämänhalunsa ja motivaation musiikin tekemiseen tavattuaan kolmannen vaimonsa, Julien. Tuloksena oli vuonna 1997 julkaistu albumi Blue Moon Swamp,[6] joka palkittiin Grammylla. Hän myös otti vanhoja CCR-kappaleita jälleen ohjelmistoonsa, ja vuonna 2007 hän vihdoin sai johtoaan vaihtaneelta Fantasy-yhtiöltä korvauksen vanhoista CCR-hiteistään.[4]

Yksityiselämä muokkaa

Fogertyn ensimmäinen vaimo oli Martha Paiz. He avioituivat 1965 ja erosivat 1970-luvulla.[4] He saivat kaksi poikaa ja tyttären. Fogertyn toinen vaimo on Julie Kramer, jonka hän tapasi 1986. He menivät naimisiin 1991. Heillä on kaksi poikaa ja tytär. Pojat Shane ja Tyler ovat muusikkoja, ja he ovat keikkailleet ja levyttäneet isänsä kanssa.[9]

Diskografia muokkaa

Albumit muokkaa

Tunnetuimmat kappaleet muokkaa

Fogertyn soolouran menestyneimpiä kappaleita ovat esimerkiksi ”Almost Saturday Night”, ”Rockin’ All Over the World”, ”Deja Vu (All Over Again)”, ”Centerfield” ja ”Hot Rod Heart”.

Esiintymiset Suomessa muokkaa

Fogerty on vieraillut Suomessa vuoteen 2019 mennessä kymmenen kertaa.[10]

  • 26. heinäkuuta 1997, Hartwall Areena, Helsinki
  • 29. lokakuuta 1997, Turkuhalli, Turku
  • 7. syyskuuta 1998, Hartwall Areena, Helsinki
  • 1. maaliskuuta 2005, Turkuhalli, Turku
  • 2. maaliskuuta 2005, Hartwall Areena, Helsinki
  • 26. toukokuuta 2008, Hartwall Areena, Helsinki
  • 23. heinäkuuta 2010, Pori Jazz, Pori
  • 30. kesäkuuta 2012, Puistoblues, Järvenpää
  • 1. heinäkuuta 2012, Raatin stadion, Oulu
  • 2. heinäkuuta 2019, Hartwall Areena, Helsinki

Bibliografia muokkaa

  • Onnenpoika. (alkuteos Fortunate Son – My Life, My Music, 2015). Suomentanut Suramo, Ari. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-27753-8.

Lähteet muokkaa

  • Fogerty, John: Onnenpoika. (alkuteos Fortunate Son – My Life, My Music, 2015). Suomentanut Suramo, Ari. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-27753-8.

Viitteet muokkaa

  1. Nordenstreng, Markus: Kovan onnen poika rakastaa yhä musiikkia, Helsingin Sanomat 28.5.2008 s. C3
  2. Tapio, Ilari: John Fogerty on näiden aikojen Mark Twain Aamulehti. 17.7.2010. Arkistoitu 19.7.2010. Viitattu 23.7.2010.
  3. Fogerty 2016, s. 18.
  4. a b c d e f g h Powers, Luke A.: Musicians and Composers of the 20th Century, s. 456–459. (toim. Cramer, Alfred William). Pasadena: Salem Press, 2009. ISBN 9781587655128.
  5. Creedence Clearwater Revival Rock and Roll Hall of Fame. Arkistoitu 25.5.2019. Viitattu 8.2.2014.
  6. a b c Yrttiaho, Tuomo: Ruutupaitarokkarin katkera, mutta oikeutettu tilitys Kansan Uutiset. 17.4.2016. Viitattu 3.10.2019.
  7. Fogerty 2016, s. 328–329.
  8. Fogerty 2016, s. 277–278.
  9. Celebrating Seniors – John Fogerty Turns 70 Senior City. 28.5.2015. Arkistoitu 21.8.2017. Viitattu 21.8.2017.
  10. John Fogerty, 74, hurmasi Helsingissä – katso 5 kuvaa huippukuntoisesta CCR-legendasta Helsingin Uutiset. 3.7.2019. Viitattu 2.12.2021.

Aiheesta muualla muokkaa