Johannes Mario Simmel

Johannes Mario Simmel (7. huhtikuuta 1924 Wien Itävalta1. tammikuuta 2009 Zug, Sveitsi) oli itävaltalainen kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hän oli tuottelias kirjailija vuosikymmenten ajan, ja hänen tunnetuimpia teoksiaan on Ei aina kaviaaria (Es muss nicht immer Kaviar sein) (1960).

Simmelin isä oli kemisti, äiti oli työssä filmiyhtiössä. Molemmat olivat kotoisin Hampurista.[1] Simmel vietti lapsuutensa Wienissä ja Lontoossa. Hän kouluttautui 1943 kemistiksi ja toimi sota-aikana tutkijana. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi amerikkalaisten sotilasviranomaisten tulkkina ja toimittajana, vuodesta 1950 saksalaisen Quick-lehden palveluksessa Euroopassa ja Amerikassa. Hän kirjoitti runsaat 30 romaania ja muutamia näytelmiä. Esikoisteos Begegnung im Nebel ilmestyi 1947. Vakoiluromaani Ei aina kaviaaria oli hänen läpimurtoteoksensa. Häntä on pidetty moralistina. Teoksissaan hän käsitteli ajankohtaisaiheita, kuten asekauppaa, geenitekniikkaa ja ympäristöongelmia.[2]

Pitkään Simmeliä pidettiin pelkästään viihdekirjailijana, mikä saksalaisella kielialueella merkitsi kriitikkojen hyljeksintää, vaikka hän olikin yleisön suosikki. Die Zeit -lehti nosti kuitenkin 1980-luvulla hänet pois puhtaan viihteen lokerosta.[2] Joidenkin romaanien sanotaan pohjautuvan todellisuuteen, olevan ehkä jopa omaelämäkerrallisia.

Simmelin teosten pohjalta on tehty elokuvia, muun muassa Villit viisikymppiset (Die Wilden Fünfziger, 1983), Vakoilijoitten vakoilija iskee (Diesmal muß es Kaviar sein, 1961), Vakoilijoitten vakoilija (Es muß nicht immer Kaviar sein, 1961), Miestä väkevämpää (Mit Himbeergeist geht alles besser, 1960).

Simmelille myönnettiin vuonna 1993 Hermann Kesten -mitali ja vuonna 2005 Itävallan liittovaltion ansiomitali Bundesverdienstkreuz.lähde?

Suomennetut teoksetMuokkaa

  • Ei aina kaviaaria, Kertomus Thomas Lievenistä, mestarivakoilijasta vastoin tahtoaan, hänen uhkarohkeista seikkailuistaan ja valituista ruokaresepteistään, suom. Aarno Peromies, 1967
  • Kuuma kylmä muuri, suom. Oili Suominen, 1968
  • Jumala suojelee rakastavaisia, romaani, suom. Ilmari Lehmusvaara, 1969
  • Tapaus Nina B, romaani, suom. Ilmari Lehmusvaara, 1974
  • Vain tuulelta vastauksen saat, suom. Aarne Valpola, 1974
  • Tunnustan kaiken, suom. Maj Kolkka, 1976
  • Miks' oon niin iloinen, suom. Marja Ingman, 1979, ISBN 951
  • Koodi on Caesar, suom. Margit Salmenoja, 1978-23-1407-X
  • Maailma on kuin linja-auto, suom. Pertti Hiltunen, 1979
  • Äidille en kyllä kerro, jännittävä seikkailu, joka alkoi huonosta todistuksesta..., suom. Pertti Hiltunen, 1979
  • Itkeä ei saa, suom. Taru-Irmeli Leipäjoki, 1980
  • Älä toivoa heitä, suom. Auli Hurme, 1982
  • Vallan maku, romaani, suom. Hannu Väisänen, 1983
  • Eilistä ei ole, romaani, suom. Auli Hurme, 1985
  • Syvissä vesissä suuret kalat, lyhentäen suom. Hannu Väisänen, 1986
  • Ihminen ei ole saari, romaani, suom. Hannu Väisänen, 1987
  • Kuolema sirkuksessa, romaani, suom. Hannu Väisänen, 1988
  • Kun kiurun laulu lakkaa, suom. Auli Hurme-Keränen, 1991

LähteetMuokkaa

  1. Ein Moralist, nicht nur als Autor (Archive.org) Spiegel Online. 2.1.2009. Viitattu 5.1.2009. (saksaksi)
  2. a b Leena Becker: Yleisön suosikilla oli silmää aikakauden ongelmille. Helsingin Sanomat, {{{Vuosi}}}, s. C5. Artikkelin verkkoversio Viitattu 5.1.2009. [vanhentunut linkki] (ei arkistoissa}
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.