Mathilda Linsén
Johanna Mathilda Linsén (26. marraskuuta 1831 Helsinki – 5. helmikuuta 1872 Helsinki) oli Suomen ensimmäinen sokeiden opettaja.[1]
Mathilda Linsénin isä oli professori Johan Gabriel Linsén ja äiti Wilhelmina Petronella Hoeckert. Säveltäjä Gabriel Linsén oli hänen veljensä. Mathilda Linsén sai opetusta isältään ja opiskeli itsekin. Hän perehtyi Uno Cygnaeuksen kehotuksesta sokeain opetukseen valtion apurahan turvin Skandinaviassa ja Saksassa vuosina 1863 ja 1864. Vuonna 1865, jolloin hänen kertomuksensa perehtymismatkoilta julkaistiin, Suomeen perustettiin sisäoppilaitoksena sokeainopisto. Siinä oli aluksi kuusi ruotsinkielistä oppilasta ja sen johtajattarena ja ainoana opettajana toimi Linsén. Koulun alkuvuosien toiminnasta hän laati vuonna 1867 julkaistun kertomuksen, jossa samalla vetosi sokeiden koulutuksen puolesta. Varhainen kuolema 40 vuoden iässä keskeytti Linsénin opettajantyön.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Kansallisbiografian artikkeli Linsénistä (maksullinen).