Johann Deisenhofer
Johann Deisenhofer (s. 30. syyskuuta 1943 Zusamaltheim) on saksalainen biokemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1988 fotosynteettisen keskuksen löytämisestä Rhodopseudomonas viridis -bakteerista. Deisenhofer jakoi palkinnon Robert Huberin ja Hartmut Michelin kanssa.
| Johann Deisenhofer | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. syyskuuta 1943 |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Münchenin teknillinen yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Robert Huber |
| Instituutti |
Max Planck -instituutti Howard Hughesin lääketieteellinen instituutti |
| Tutkimusalue | Biokemia |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto |
Deisenhofer valmistui tohtoriksi vuonna 1974 Münchenin teknillisestä yliopistosta vuonna 1974 tutkimustyöstä, jonka hän teki Max Planck -instituutille. Siellä hän toimi vuoteen 1988 asti, jolloin hän siirtyi Howard Hughesin lääketieteelliseen instituuttiin.[1]
Yhdessä Huberin ja Michelin kanssa Deisenhofer selvittivät tietyistä fotosynteesiin pystyvissä bakteereissa olevan proteiinin rakenteen. Tällä bakteerin solukalvoon kiinnittyvällä proteiinilla on tärkeä rooli yksinkertaisissa fotosynteesireaktioissa. Deisenhofer, Huber ja Michel selvittivät yli 10 000 atomia käsittävän proteiinikompleksin röntgenkristallografiatekniikalla. Heidän työnsä oli tärkeä askel bakteerien ja kasvien fotosynteettisten prosessien yhtäläisyyksien tuntemisessa.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Autobiography (From Nobel Lectures, Chemistry 1981-1990, Editor-in-Charge Tore Frängsmyr, Editor Bo G. Malmström, World Scientific Publishing Co., Singapore, 1992) nobelprize.org. Viitattu 17.10.2012.
- ↑ Johann Deisenhofer Encyclopedia Britannica