J. F. Granlund
Johan (myöh. Juhana) Fredrik Granlund (8. maaliskuuta 1809 Pori – 14. joulukuuta 1874 Turku)[1] oli suomalainen kirjanpainaja, kirjailija ja kääntäjä.
Henkilötietoja muokkaa
Granlund oli vänrikki Johan Bergin ja tämän palvelijatar Maria Kristina Granlundin avioton poika. Äiti muutti vastasyntyneen lapsensa kanssa Vesilahteen, josta tuli Granlundin varsinainen kotiseutu. Käytyään muutaman vuoden Ahlmanin koulua hän ryhtyi liikeapulaiseksi Turussa, lueskellen samalla ahkerasti. Granlund muutti Kullaalle 1842, jossa hän toimi kaksi vuotta salaneuvos Anders Henrik Falckin omistaman Leineperin tehtaan isännöitsijänä, hankkien alueelta hiiltä, jota tarvittiin raudanvalmistuksessa. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi Frenckellin Turun kirjapainon omistajana, oltuaan ensin sen kirjanpitäjä ja hankittuaan sitten neljänneksen Lilljan kirjapainosta 1850 ja lopulta koko Frenckellin kirjapainon 1856. Vuonna 1851 hän perusti Turun kirjanpainajien hautausapukassan, josta sai alkunsa Suomen kirjatyöntekijäin ammattiyhdistystoiminta.
Kun Granlund kuoli naimattomana, hänen omaisuutensa joutui valtiolle ja muodosti Helsingissä olevan Ateneumin rakentamisen pohjarahaston. Granlundille on omistettu tie Ulvilan kaupungissa, entisen Kullaan kunnan Levanpellon kylässä.
Granlund kirjailijana ja kääntäjänä muokkaa
Granlund oli kirjailija ja suomentaja, joka julkaisi muun muassa Vähäsen laulukirjan (1856), kirjoitti alkusäkeestään "Täällä, pohjantähden alla" tunnetuksi tulleen laulun Koto-maamme (1863) sekä suomensi ensimmäisen suomenkielisen keittokirjan Kokki-Kirjan (1849). Hän loi uusia suomenkielisiä ruokasanoja (mm. klimppi) ja Elias Lönnrotin hyvänä ystävänä hän tuotti sanoja Lönnrotin suururakkaan, Suomalais-ruotsalaiseen sanakirjaan (1874–86). Suomen kielen ystävä Granlundista tuli hänen luettuaan Christfrid Gananderin Mythologia Fennican (1789), joka oli hänestä suuri kunnianosoitus suomen kielelle. Tämän innoittamana hän myös "suomensi" oman etunimensä Juhanaksi.
Pietari Hannikaisen esimerkin innostamana Granlund sovitti 1853 saksalaisen Gemptin pikkukomedian Sisaren sukkeluus Vesilahden murteelle ja muutti näytelmän tapahtumapaikaksi Ruissalon.[2]
Vuosina 1864–1867 Granlund toimitti Tähti-nimistä lehteä ja vuonna 1869 Kristillisiä Sanomia -lehteä.
Teoksia muokkaa
- Sisaren sukkeluus : leikin–teko yhdessä näytöksessä ; Achatin johdosta kirj. J.F.G–a–d. Frenckell, Turku 1853 (vanh. painos Pohjoinen palaa, 1 leimaus, Helsinki 1848)
- Muutamien Pyhän Raamatun värsyjen lyhyitä selityksiä. 1856.
Suomennoksia muokkaa
- Muutamia käännöksiä C.M. Bellmanin lauluista, ynnä Mukaelmia Ingeborgin valituksesta, ja Yksi Juoma-Laulu. 1837.
- Alexander Gustaf Julius Hallstén : Lyhy suomen historia ja maantiede. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 13. osa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1849, 2. lis. painos nimellä Lyhy Suomen historia ja maantiede kansa–koulujen tarpeeksi, J. F. Granlund, Turku 1859, 3. korj. painos Turku 1861, 4. painos 1864, 5. painos 1870, 6. painos 1873 (alkuteos Lärobok i Finlands historie och geografi)
- Kokki–kirja : elikkä neuvoja tarpeellisempien joka–aikaisien – ja pitoruokien laitokseen, niin myös monenlaisiin leipomisiin ja juotavien panoihin. Turku 1849, 2. painos Frenckell, Helsinki 1862
- Anders Jacob Cnattingius : Kristin–uskokunta apostolitten aika–kaunna ; kansan luettavaksi ruotsinkielestä käänt. J.F.G––a–d. Frenckell, Turku 1854
- Kalliin päivistä : taikka lepo–päivän siunaus työväelle : palkinto–kirjanen ; kirjoitettu englantilaisen työmiehen tyttäreltä ruotsin–kielestä suomentanut J.F. G–a–d. Frenckell, Helsinki 1867 (englanninkielinen alkuteos Pearl of days by a labourers daughter ilmestyi 1848; E. Rudbeck suomensi sen 1850 nimellä Päivistä parhain, taikka sunnuntai–päivän oikean viettämisen siunaus)
- Friedrich Wilhelm Krummacher : Rukouksesta Jeesuksen nimeen. W. Wrangen, Pori 1938
Seura ja kunniamerkit muokkaa
Granlundin kunniaksi on perustettu Granlund-Seura ry, joka myöntää Kuusenhavuristi ja Sisuristi -nimisiä kunniamerkkejä. Ne on perustettu vuonna 2008. Kunniamerkin pohjamuotona on havuristi, jonka päällikkeenä on karhu. Ristejä kannetaan havunvihreässä nauhassa, jonka molemmissa reunoissa on valko-sini-valkoinen raita. Ristin leveys on 39 mm ja nauhan 31 mm. Kuusenhavuristiksi kutsutaan ristiä, jonka nauhassa on miekkasolki. Risti voidaan erikoistapauksissa myöntää myös ruusukenauhassa. Sisuristiksi kutsutaan ristiä, jonka nauha on ilman solkea tai nauhassa on jokin muu solki kuin kuusenhavuristin miekkasolki. Erityisistä ansioista voi ristin nauhaan saada kultaisen lehväsoljen. Molempia ristejä on kolme luokkaa; kulta, hopea ja pronssi. Kultainen risti myönnetään poikkeuksellisen ansiokkaasta toiminnasta, hopeinen risti erityisistä ansioista ja pronssinen risti merkittävistä ansioista. Kultaisen ja hopeisen ristin saaminen edellyttää pääsääntöisesti vähintään 40 vuoden ikää. Kuusenhavuristi ja sen kanto-oikeus myönnetään isänmaallisesta toiminnasta. Sisuristi ja sen kanto-oikeus voidaan myöntää omaa alaansa sisukkaasti edistäneelle henkilölle. Ristit on suunnitellut ja valmistanut kultaseppämestari, taiteiden lisensiaatti Tuomas Hyrsky, joka on Suomen eturivin heraldikkoja.[3]
Lähteet muokkaa
- Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 237. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomen kirjailijat -tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive), SKS Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008
- ↑ A. A. Kallio : Uudempi Suomalainen kirjallisuus, edellinen osa. WSOY 1911
- ↑ Granlund-Seura ry:n hallituksen 24.2.2009 hyväksymät säännöt
Aiheesta muualla muokkaa
- Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja IV. Juhana Fredrik Granlund ynnä muita tutkielmia. Helsinki 1936.
- Granlund, J. F. (suom.): Kokki-Kirja