Johan Erik Bergbom

suomalainen senaattori

Johan Erik Bergbom (17. marraskuuta 179613. syyskuuta 1869 Helsinki) oli suomalainen senaattori ja valtioneuvos.

Bergbomin vanhemmat olivat Saloisten kihlakunnan kruununvouti, hovineuvos Gabriel Bergbom (1768–1838) ja Katarina Elisabet Peldan. Hän pääsi ylioppilaaksi 1812 ja valmistui Turun akatemiasta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1819 sekä molempien oikeuksien kandidaatiksi 1823. Bergbom sai varatuomarin arvon 1824. Myöhemmin hän valmistui vielä molempien oikeuksien tohtoriksi 1840 ja hänestä tuli riemumaisteri 1869.

Bergbom oli Vaasan hovioikeudessa kanslistina 1826(7)–1831, aktuaarina 1831–1832, ylimääräisenä viskaalina 1832, notaarina 1832–1835 ja varakanneviskaalina 1835–1839. Hän oli sitten Viipurin hovioikeudessa asessorina 1839–1850 ja hovioikeudenneuvoksena 1850–1857. Bergbom oli Suomen senaatin oikeusosastolla senaattorina 1851–1869. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1855.

Bergbom oli naimisissa vuodesta 1833 Fredrika Juliana Roschierin (k. 1854) kanssa, jonka isä oli laamanni Erik Gustaf Roschier (1788–1846). Heidän poikiaan olivat Suomalaisen teatterin johtaja Kaarlo Bergbom, Suomen Pankin pankinkomissaari, kamarineuvos Axel Gabriel Bergbom (1846–1900) ja senaattori Erik Ossian Bergbom, aateloituna vuodesta 1903 Wuorenheimo.[1] Bergbomin tyttäriä olivat Suomalaisen teatterin toisena johtajana toiminut Emilie Bergbom ja järjestövaikuttajana tunnettu Augusta af Heurlin. Kolmas tytär Fredrika Elisabet oli naimisissa senaattori Axel Gustaf Samuel von Troilin kanssa.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Kotivuori, Yrjö: Johan Erik Bergbom. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 13.7.2015.
  2. Raimo Savolainen: Bergbom, Johan Erik (1796 - 1869) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.