Johan Eichfeld
Johan Eichfeld (13. syyskuuta 1893 Paide – 20. huhtikuuta 1989 Tallinna) oli virolainen tiedemies ja valtiomies.
| Johan Eichfeld | |
|---|---|
 Eichfeld (keskellä) Oulussa vuonna 1961. Oikealla professori Jouko Koskikallio. |
|
| Neuvosto-Viron Korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja | |
| Edeltäjä | August Jakobson |
| Seuraaja | Aleksei Müürisepp |
| Neuvosto-Viron tiedeakatemian puheenjohtaja | |
|
Huhtikuu 1950-28.3.1968
|
|
| Edeltäjä | Hans Kruus |
| Seuraaja | Arnold Veimer |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. syyskuuta 1893 Paide, Vironmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 20. huhtikuuta 1989 Tallinna, Viron SNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | venäjänvirolainen |
| Tiedot | |
| Puolue | Viron kommunistinen puolue (EKP) |
Nuorena virolaismiehenä Johan Eichfeld joutui ensimmäiseen maailmansotaan vuosiksi 1914–1917 keisarillisen Venäjän joukoissa. Hän jäi Neuvosto-Venäjälle ja opiskeli maatalouden instituutissa Petrogradissa, josta hän valmistui vuonna 1923. Siellä hän oli kuuluisan kasvitieteilijän Nikolai Vavilovin oppilaana.
Vuosina 1923–1930 Johan Eichheld toimi Murmanskin alueella Hiipinän maatalouden koepisteen johtajana. Vuosina 1930–1940 hän toimi Neuvostoliiton pohjoisen napapiirin alueen maataloudesta vastaavana johtajana. Vuonna 1935 hänestä oli tullut Neuvostoliiton maataloustieteiden akateemikko. Hänen tutkimuksensa käsittelivät pääasiassa Napapiirin alueen viljelykasveja, maaperän kunnostusta ja suoviljelyä.
Toisen maailmansodan jälkeen Johan Eichfeld siirtyi Viroon toimien vuodesta 1946 Viron sosialistisen tasavallan tiedeakatemiassa ja vuosina 1950–1969 tiedeakatemian puheenjohtajana Tartossa. Hänet valittiin vuonna 1953 Neuvostoliiton tiedeakatemian jäseneksi. Eichfeld oli siihen aikaan vaikeassa tilanteessa, koska Neuvostoliiton biologian tutkimuksessa Trofim Lysenkon käytännön kokeilut olivat syrjäyttäneet kansainvälisesti arvostetun Vavilovin teoriaperustaisen tutkimuksen. Eichfeld ei vastustanut suoraan Lysenkoa, mutta esimerkiksi Neuvosto-Virossa hänen johtamansa kasvitieteen tutkimus ei sitoutunut täysin Lysenkon periaatteisiin. Eichfeldin aikana Viroon perustettiin useita maatalouden alan tutkimusyksiköitä.
Johan Eichfeld toimi vuosina 1963-1966 Neuvosto-Virossa tehdyn tietosanakirja päätoimittajana.
Vuonna 1958–1961 hän toimi Viron SNT:n korkeimman neuvoston presidiumin puheenjohtajana eli Neuvosto-Viron presidenttinä.
Johan Eichfeld sai ansioistaan vuonna 1942 Stalinin palkinnon. Hänet nimitettiin vuonna 1963 Sosialistisen työn sankariksi. Uraallaan Neuvostoliitossa Eichfeld sai useita Leninin kunniamerkkejä eli vuosina 1935, 1948, 1950, 1958 ja 1963.
Aiheesta muualla muokkaa
- Johan Gansovich Eichfeld (venäjäksi)
- The White Book – Losses Inflected on the Estonian Nation by Occupation Regimes. (Arkistoitu – Internet Archive)
Johannes Vares (1940) | Eduard Päll (1946) | August Jakobson (1950) | Johan Eichfeld (1958) | Aleksei Müürisepp (1961) | Artur Vader (1970) | Johannes Käbin (1978) | Arnold Rüütel (1983)