Johan Dietrich Boldt

Johan Dietrich Boldt (24. toukokuuta 1831 Hamina11. tammikuuta 1883 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijan kenraalimajuri.[1]

Boldtin vanhemmat olivat lääketieteen tohtori, kollegineuvos Georg Fabian Boldt ja vapaaherratar Eleonora Sofia Lybecker ja puoliso vuodesta 1858 Anna Christina Frosterus, piispa Robert Frosteruksen tytär.[1] Uskonnonfilosofi, opettaja Georg Boldt oli heidän poikansa,[2] samoin kuin Jean Boldt, Alexander Boldt ja Robert Boldt. Myös Johan Dietrich Boldtin kahdesta veljestä, Theodor Hugo Fredrik Boldtista ja Konstantin Ferdinand Boldtista, tuli kenraaleita. Johan Dietrich Boldt tuli Haminan kadettikoulun oppilaaksi 1843. Vänrikiksi ylennettynä hän palveli Liettuassa vuodesta 1849, aliluutnantti hänestä tuli 1852, luutnantti 1854 ja alikapteeni 1856. Puolan sijoitettuun joukko-osastoon hänet määrättiin 1856. Boldt ylennettiin kapteeniksi 1866 ja everstiksi 1867. Samasta vuodesta hän palveli jalkaväkirykmentin pataljoonan komentajana, vuodesta 1869 reservijalkaväkipataljoonan komentajana ja vuodesta 1874 jalkaväkirykmentin komentajana. Sotapalveluksesta Boldt erosi kenraalimajurina vuonna 1876, minkä jälkeen hän toimi vielä Pietarin passiviraston sihteerinä ja vuodesta 1881 viraston päällikkönä.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Johan Dietrich Boldt Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 5.1.2020)
  2. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 (Viitattu 5.1.2020)