Avaa päävalikko
Johan Stiernhöök

Johan Olofsson Stiernhöök (27. helmikuuta 1596 Rättvik, Kopparberg25. kesäkuuta 1675 Tukholma) oli ruotsalainen oikeustieteilijä, ”Ruotsin oikeustieteen isä”. Hän otti synnyinseutunsa Taalainmaan mukaan nimekseen Dalecarlus.

Stiernhöökin vanhemmat olivat kirkkoherra Olaus Petri Hedemorensis ja Margareta Johansdotter. Hän pääsi ylioppilaaksi Uppsalassa 1619 ja valmistui filosofian maisteriksi Uppsalan yliopistosta 1624 tai 1625. Hän opiskeli myös Saksassa Leipzigissä, Jenassa, Wittenbergissä ja Rostockissa.

Stiernhöök oli Västeråsin lukion oikeus- ja valtiotieteen lehtorina 1624–1630 ja opiskeli 1626-1628 Leidenissä, Oxfordissa ja Cambridgessä. Turun hovioikeuteen hän tuli 1630 asessoriksi, ja oli samalla Pohjois-Suomen laamannikunnan alilaamanni 1636–1640. Hän oli Turun akatemian ensimmäinen oikeustieteen professori vuodesta 1640. Ahvenanmaan tuomari hän oli 1641–1646. Hän siirtyi 1647 Ruotsiin, jossa hänestä tuli revisiosihteeri. Hänet aateloitiin 1649 nimellä Stiernhöök ja hän sai hovineuvoksen arvon 1666. Hän julkaisi svealaisten ja götalaisten vanhasta oikeudesta teoksen De jure Sueonum et Gothorum vetusto.[1][2]

LähteetMuokkaa

  1. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8, palsta 159
  2. Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917, osa A–G
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.