Johan Cajanus

suomalainen poliitikko

Johan Andreae (Juhana) Cajanus vanhempi (19. joulukuuta 1626 Paltamo13. toukokuuta 1703 Paltamo) oli Paltamon kirkkoherra ja suomalaisen kansanperinteen tallentaja. Cajanus oli ankaran kirkkokurin ylläpitäjä ja häntä kutsuttiin sen vuoksi Kainuun kansan keskuudessa Lylyhampaaksi. Cajanus käytti ensimmäisenä Kainuu nimeä nykyisestä Kainuun maakunnasta vuonna 1663 kirjoittamassaan Paltamon pitäjänkertomuksessa.[1][2][3]

Cajanuksen vanhemmat olivat Kajaanin vapaaherrakunnan vouti Anders Eriksson (k. 1657) ja Agneta Mattsdotter. Hän kävi Oulun pedagogiota ja pääsi ylioppilaaksi Uppsalassa 1642. Cajanus vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa vuonna 1648.[1]

Cajanus toimi synnyinpitäjässään Paltamossa ensin pitäjänapulaisena, sitten vuodesta 1651 kappalaisena ja viimein vuodesta 1660 alkaen kirkkoherrana. Cajanus sai rovastin arvon vuonna 1665. Lisäksi hän oli saarnaajana pappeinkokouksessa Oulussa vuonna 1670 sekä toimi lääninrovastina ja valtiopäivämiehenä vuoden 1672 valtiopäivillä.[1] Hänen aikanaan seurakunnassa noudatettiin vielä monia pakanallisia tapoja, joita hän pyrki kitkemään. Cajanus hävitti muun muassa pyhiä puita että muita pakanauskonnon uhripaikkoja. Åbo Tidningar julkaisi vuonna 1777 hänen kirjoituksensa vuodelta 1683 Paltamon seurakunnan kirkollisista oloista (Om Paldamo).[2]

Cajanus oli naimisissa 1649–1650 Kristina Samuelsdotter Paldaniuksen (k. 1650) kanssa, 1652–1668 Anna Johansdotter Mathesiuksen (k. 1668) ja 1669–1692 Elisabet Gustafsdotter Wittingin (k. 1692) kanssa tämän toisessa avioliitossa. Hänen poikiansa toisesta avioliitosta olivat Turun akatemian ylimääräinen filosofian professori Johan Cajanus (1655–1681) sekä Paltamon ja Kemiön kirkkoherra Erik Cajanus (1658–1723). Johan Cajanuksen veli oli Sotkamon kirkkoherra Erik Cajanus vanhempi (1628–1691).[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Kotivuori, Yrjö: Johan Cajanus. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 23.4.2016.
  2. a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 1, p. 1632. Otava 1968.
  3. Johannes Hissa : Cajanus-suku, taulu 2

Aiheesta muualla muokkaa