Joakim Terentjef

Joakim Terentjef (Jaakkima Terentinpoika) oli 1600-luvulla Karjalassa vaikuttanut ortodoksipappi, joka siirtyi opettamaan luterilaista oppia.

Ruotsin luterilaistamistoimenpiteet

Ruotsin sai Stolbovan rauhassa 1617 haltuunsa muun muassa Käkisalmen läänin, jonka väestö oli lähes kokonaan ortodoksista. Väestöä pyrittiin luterilaistamaan muun muassa kansanvalistuksen avulla, ja tärkein muoto oli Lutherin katekismuksen opettaminen. Opetustyötä varten pyrittiin palkkaamaan ortodoksipappeja, jokseenkin kehnolla menestyksellä. Vuonna 1644 pappeja oli neljä, ja lisäksi kuusi ortodoksitiakkaa. Kuuluisin työhön suostuneista papeista oli Joakim Terentjef.

Terentjefin tehtävät

Novgorodin metropoliitta oli vihkinyt Terentjefin ortodoksipapiksi vuonna 1623, ja hänet oli määrätty papiksi Suistamolle. Hän osoitti kiinnostusta luterilaisuutta kohtaan siinä määrin, että maaherra Magnus Nieroth kutsui hänet Uukuniemen ortodoksiseurakunnan papiksi, ja sieltä 1638 edelleen Kurkijoen seurakunnan kirkkoherraksi. Kurkijoella oli kuitenkin jo ortodoksipappi, rovasti Osip Kuisma.

Nieroth suunnitteli Kurkijoelle koulua ortodokseja varten. Terentjefin piti opettaa pari ensimmäistä vuotta, ja sitten voitaisiin vielä palkata toinen, luterilainen opettaja.

Seurakuntalaiset eivät hyväksyneet Terentjefiä, vaan tukivat entistä pappiaan. Pietari Brahen vieraillessa Kurkijoella 1639 hän syrjäytti Osipin ja nimitti Joakim Terentjefin Kurkijoen ortodoksien rovastiksi, jolloin hänestä tuli ortodoksipappien esipaimen. Toimenpide oli Brahelle poikkeuksellinen, sillä hän oli useaan otteeseen tähdentänyt luterilaistamisen perustuvan vapaaehtoisuuteen.

Noituussyyte ja käräjät

Tilanne kärjistyi erään seurakuntalaisen, vouti Jefim Simonoffin syyttäessä Terenjefiä noituudesta. Simonoffin mukaan Terentjef olisi tarjoutunut opettamaan taikakeinoja hänen pojalleen, ja Simonoffin kieltäydyttyä oli sokeuttanut pojan. Asian johdosta Terentjef haastettiin 1642 Kurkijoen talvikäräjille. Hän puolustautui väittämällä, että koko syyte johtui hänen opetustyöstään ja kääntymyksestään luterilaiseen uskoon. Väite ei herättänyt lautamiehissä toivottua vastakaikua: Terentjef tuomittiin kuolemaan noituudesta.

Kaikki kuolemantuomiot oli alistettava hovioikeuden ratkaistavaksi. Hovioikeudessa Terentjef puolustautui menestyksellisesti. Lisäksi Pietari Brahe pyrki vaikuttamaan tuomion kumoamisen puolesta ja lähetti hovioikeudelle kirjeen. Hovioikeudesta Terentjef määrättiin kuultavaksi Turun tuomiokapituliin asti, missä tarkistettiin asian uskonopilliset kysymykset. Vuonna 1643 hovioikeus kumosi tuomion ja palautti Terentjefin virkaansa, jota hän hoiti vuoteen 1652.

Katso myös

• Karjalan väestömuutos 1600-luvulla
• Ruptuurisota

Lähteet

• Kuujo, Immonen, Puranen: Kurkijoen kihlakunnan historia, s. 340-342. Hiisi-säätiö, Kurki-säätiö, Lumi-säätiö, Jaama-säätiö, 1958.
• Karl K. Tigerstedt: Bidrag till Kexholms läns historia under drottning Kristinas regering, s. 52-53. {{{Julkaisija}}}, 1876-85. sis. julkaisuun Program öfver verksamheten och förändringarna vid åttaklassiga lyceum i Åbo och fyrklassiga elementarskolan i Björneborg.
• Joachim Terentieffin noitaoikeudenkäynti ja kuolemantuomio, Kurkijoen käräjäpöytäkirja 4. helmikuuta 1642
• Olli Matikainen: Kurkijoen manaajapappi, s. 197-208. teoksessa Manaajista maalaisaateliin toim. Kimmo Katajala, s. 168-180,. SKS. Tietolipas 140
• Ensio Fihlman: Uukuniemen pappi Jaakkima Terentinpoika. omakustanne, 1998. ISBN 952-90-9805-7. (Uukuniemen kotiseutuhistorian sarja 3)
• Bref från generalguvernörer och landshöfdingar i Finland, förnämligast under drottning Kristinas tid, s. 72, 62. julk. Karl K. Tigerstedt. Frenckellska Bokförlaget (?), 1869.
• Marja Huovila: Käkisalmen läänin vaiheita esihistoriasta vuoteen 1811. Käkisäätiö, 1995. ISBN 952-90-6565-5.
• Pentti Laasonen: Novgorodin imu. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005. ISBN 951-746-697-8.

Kirjallisuutta

• Salminen Viktor, Jaakkiman pitäjän historia, aakkiman Sanomalehti- ja Kirjapaino 1923. – 2. p. Suomalaisen naisliiton Jaakkiman osasto, 1967
• Tigerstedt Karl K., Ur Per Brahes brefvexling : bref från och till Per Brahe 1-2, Helsingfors, J. C. Frencell & son.
• Laakso Ville, Uukuniemen Papinniemen Kirkkokallion tutkimukset 1996-2005, Turun yliopisto. Julkaisut luetteloitu tässä linkissä (Arkistoitu – Internet Archive)(Tutkimusten avulla on selvitetty Uukuniemen 1600-luvulla kadonnutta ortodoksikirkkoa, -kylää ja kalmistoa, sekä 1500-1600-luvun ortodoksikulttuuria.)