Jevgeni Miller

venäläinen kenraali
(Ohjattu sivulta Jevgeni K. Miller)

Jevgeni Karlovitš Miller (ven. Евгений Карлович Миллер, latv. Eižens Millers) (7. lokakuuta (J: 25. syyskuuta) 1867 Dvinsk11. toukokuuta 1939 Moskova) oli venäläinen kenraali, joka taisteli Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella.

Jevgeni Miller

Miller syntyi baltiansaksalaiseen perheeseen Väinänlinnassa joka tuolloin kuului Venäjän keisarikunnan Vitebskin kuvernementtiin. Miller valmistui sota-akatemiasta ja palveli Venäjän keisarillisessa kaartissa. Vuosina 1898–1907 hän toimi Venäjän sotilasattaseana ulkomailla muun muassa Roomassa, Haagissa ja Brysselissä. Ensimmäisessä maailmansodassa Miller komensi Moskovan sotilaspiiriä ja sai kenraaliluutnantin arvon.

Helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Millerin sotilaat pidättivät hänet, kun hän käski heitä riisumaan punaisen käsivarsinauhan.

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Miller pakeni Arkangeliin, jossa hän julisti itsensä Pohjois-Venäjän kenraalikuvernööriksi. Toukokuussa 1919 amiraali Aleksandr Koltšak nimitti Millerin valkoisten johtajaksi Pohjoisen oblastin alueella. Arkangelissa, Murmanskissa ja Aunuksessa Millerin joukot saivat apua ympärysvalloilta, Britannian ja Ranskan sotajoukoilta Venäjän punaisia vastaan. Britit kuitenkin perääntyivät hyökkäyksen epäonnistuttua Vienanjoella ja Miller jäi yksin vihollista vastaan.

Helmikuussa 1920 Miller pakeni Arkangelistä Norjaan ja muutti myöhemmin Pjotr Wrangelin ja suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin kanssa Ranskaan, jossa he jatkoivat bolševikkien vastaista toimintaansa. Vuonna 1930 Miller nimitettiin emigranttijärjestö Venäjän yleissotilaallisen liiton (ROVS) komentajaksi. Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD sieppasi Millerin 22. syyskuuta 1937 Pariisissa, jossa kaksoisagentiksi ryhtynyt ROVS:n tiedustelujohtaja Nikolai Skoblin johdatti hänet ansaan. Miller kuljetettiin huumattuna Le Havreen ja sieltä eteenpäin Neuvostoliittoon rahtialuksella. Hän istui lähes kaksi vuotta vankilassa Moskovan keskustassa. Hänen henkilöllisyytensä pidettiin salassa. Hänet teloitettiin ampumalla 11. toukokuuta 1939 moskovalaisessa krematoriossa.

Myös Millerin edeltäjänä ROVS:n johdossa toiminut kenraali Aleksandr Kutepov oli siepattu samalla tavalla Pariisissa vuonna 1930, tosin hän kuoli sydänkohtaukseen jo laivamatkan aikana.