Jerry Quarry
"Irish" Jerry Quarry (15. tammikuuta 1945 – 3. tammikuuta 1999) kutsumanimeltään The Bellflower Bomber, oli yhdysvaltalainen nyrkkeilijä. Hän ei koskaan voittanut MM-titteliä.
| Jerry Quarry | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jerry Quarry |
| Syntynyt | 15. tammikuuta 1945 Bakersfield, Kalifornia |
| Kuollut | 3. tammikuuta 1999 |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | The Bellflower Bomber |
| Pituus | 183 cm |
| Painoluokka | Raskas |
| Kätisyys | Oikea |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 66 |
| Voitot | 53 |
| – tyrmäysvoitot | 32 |
| Tappiot | 9 |
| Ratkaisemattomat | 4 |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Yleisnäkymää muokkaa
Quarryn ottelutyyli ei ollut niinkään hyökkäävä, vaan hän oli nopea vastaiskijä, joka löi vastustajiaan mielellään vartaloon. Hän oli 1,83 metriä pitkä, ja ottelukunnossa hän painoi noin 88 kg.
Uran alku muokkaa
Quarry tuli kansallisesti tunnetuksi voittamalla Kultainen käsine -kilpailun Madison Square Gardenilla vain 19 vuoden ikäisenä. Hän tyrmäsi kisoissa peräti 5 vastustajaansa. Quarry riisui paitansa vuonna 1965 ja voitti viisi ensimmäistä vastustajaansa, kuten Gene Hamiltonin Los Angelesissa. Ensimmäisenä vuonnaan hän voitti peräti 14 käymästään 15 ottelusta tyrmäyksellä yhden päättyessä pistevoittoon.
1960-luku muokkaa
21:ssä ensimmäisessä ottelussaan Quarry hävisi ykköshaastajaksi rankatulle Machenille 1966. Vuonna 1967 WBA liitto järjesti haastajaturnauksen, jolla etsittiin ottelulupansa menettäneelle Muhammad Alille seuraajaa. Quarry pärjäsi hyvin, mutta hävisi Jimmy Ellisille.
Vuonna 1969 Quarry voitti Buster Mathisin ja pääsi haastamaan maailmanmestari Joe Frazierin. Quarry hävisi ottelun 7. erässä oltuaan sitä ennen pahasti alakynnesä jatkuvasti päällekäyvää vastustajaansa kohtaan.
1970-luku muokkaa
Vuonna 1970 Quarry pääsi haastamaan Muhammad Alin, mutta hävisi silmäkulmien auettua niin pahasti, että hän tuskin näki eteensä.
Vuonna 1973 Quarry voitti kivikovat Ron Lylen ja Earnie Shaversin. Quarry pääsi myös ottelemaan Ken Nortonia vastaan, mutta hävisi kamppailun viidennessä erässä teknisellä tyrmäyksellä.
Tämän jälkeen Quarry otteli 1980 luvulla muutamia merkityksettömiä otteluita, ja lopetti pitkäksi aikaa nyrkkeilyn. Veri veti kuitenkin vuonna 1992 takaisin kehään. Ainokaisessa 1990 luvun ottelussaan hän hävisi Ron Cranmerille.
Hall Of Fame muokkaa
Quarryn suuruus nyrkkeilijänä tunnustettiin vuonna 1995, kun hänet valittiin Boxing Hall of fameen. Hänen nyrkkeilyuransa saldoksi jäi 53-9-4, 32 tyrmäystä. Hänen veljensä Mike Quarry ja Bobby Quarry ovat myös olleet nyrkkeilijöitä. Mike hävisi Bob Fosterille tyrmäyksellä kevyen raskaansarjan titteliottelussa vuonna 1972. Bobby otteli 23 kertaa ja hävisi muun muassa Tommy Morrisonille ja George Foremanille.
Vuonna 1998 The Ring -lehti arvioi Quarryn 27 parhaaksi iskijäksi kautta aikojen.
Quarry kuoli vuonna 1999. Nyrkkeileminen oli aiheuttanut hänelle dementian.