Jeesuksen sukuluettelot

Jeesuksen sukuluettelo esiintyy Uuden testa­mentin evan­keli­umeissa kahdessa kohdassa: Matteuksen evan­keli­umin alussa[1] sekä Luukkaan evan­keliu­min kolmannessa luvussa.[2] Matteuksen luettelo alkaa Abrahamista, ja sen mukaan Joosef, Jeesuksen laillinen isä, oli Daavidin sekä myös hänestä ja hänen pojastaan Salomosta polveutu­neiden myöhempien Juudan kuninkaiden jälkeläinen. Luukkaan suku­luettelo on kirjoitettu taka­peroisessa järjestyksessä, pojasta isään, ja ulottuu Aadamiin saakka. Sen mukaan Joosef oli Davidin nuoremman pojan, Natanin jälkeläinen. Kummankaan evan­keli­umin mukaan Joosef ei kuitenkaan ollut Jeesuksen bio­loginen isä, vaan tämä syntyi neitseel­li­sesti juma­lal­lisen ihmeen vaiku­tuk­sesta.[3]

Saint-Denis’n basilikassa lähellä Pariisia oleva ruusuikkuna, johon on kuvattu Jeesuksen esi-isät Iisaista alkaen.
Istanbulissa sijaitsevan Choran kirkon sisemmän nartheksin eteläinen kupoli, johon on kuvattu Jeesuksen esi-isät Aatamista alkaen.

Abrahamista Daavidiin saakka luettelot ovat yhtä­pitävät keskenään sekä myös Vanhassa testa­ment­issa pääosin Ruutin kirjan lopussa olevan luettelon kanssa.[4] Sitä vastoin Daavidista Joosefiin ne poikkeavat toisistaan täysin. Tämän risti­riidan ovat useat tutkijat ja teo­logit yrittäneet selittää eri tavoin.

Luukkaan evankeliumin sukuluettelo muokkaa

Luukkaan evankeliumin sukuluettelo on evankeliumin kolmannessa luvussa, jossa kerrotaan ensin Jeesuksen kasteesta ja mainitaan hänen aloitta­neen noin 30-vuotiaana julkisen toimintansa. Tämän jälkeen seuraa maininta: "Hän oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika", ja sen jälkeen luettelo, jossa Joosefin esi-isät luetaan taka­peroisessa järjestyksessä, pojasta isään, aina Aadamiin saakka, jonka sanotaan olleen Jumalan poika.

Monet nimet esiintyvät vuoden 1938 raamatun­suomennoksessa eri muodossa kuin vuoden 1992 suomennoksessa. Alla nimet on lueteltu vuoden 1992 käännöksen mukaisessa muodossa, ja luettelo esitetään tässä päin­vastaisessa järjestyksessä kuin evankeliumissa, tavan­omaisempaan tapaan varhaisimmista suku­polvista myöhempiin eteneväksi muunnettuna. Monessa tapauksessa erona käännösten välillä on ainoastaan vokaalin merkitseminen pitkäksi tai lyhyeksi. Mikäli nimet eri käännöksissä poikkeavat toisistaan muutoinkin, on vuoden 1938 käännöksen mukainen muoto merkitty sulkuihin.

Jeesuksen sukuluettelo Luukkaan mukaan
  1. Jumala
  2. Aadam
  3. Set
  4. Enos
  5. Kenan
  6. Mahalalel
  7. Jered (Jaaret)
  8. Henok (Jaredin poika) (Eenok)
  9. Metusalah (Metusala)
  10. Lemek (Laamek)
  11. Nooa
  12. Seem
  13. Arpaksad
  14. Kenan (Kainam)
  1. Salma (Saala)
  2. Eber
  3. Peleg (Faalek)
  4. Reu (Ragau)
  5. Serug (Seruk)
  6. Nahor
  7. Terah (Taara)
  8. Abraham
  9. Iisak
  10. Jaakob
  11. Juuda
  12. Peres (Faares)
  1. Hesron (Esron)
  2. Arni
  3. Admin
  4. Amminadab
  5. Nahson (Nahasson)
  6. Salma (Saala)
  7. Boas
  8. Obed
  9. Iisai
  10. Daavid
  11. Natan
  12. Mattata
  13. Menna
  14. Melea
  1. Eliakim
  2. Jonam
  3. Joosef
  4. Juuda
  5. Simeon
  6. Leevi
  7. Mattat
  8. Jorim
  9. Elieser
  10. Joosua (Jeesus)
  11. Er
  12. Elmadam
  13. Kosam
  1. Addi
  2. Melki
  3. Ner
  4. Sealtiel
  5. Serubbabel
  6. Resa
  7. Johanan
  8. Joda
  9. Josek
  10. Simei (Semein)
  11. Mattitja (Mattatias)
  12. Mahat
  13. Naggai
  1. Hesli (Esli)
  2. Nahum
  3. Amos
  4. Mattitja (Mattatias)
  5. Joosef
  6. Jannai
  7. Melki
  8. Leevi
  9. Mattat
  10. Eeli
  11. *Maria* & Joosef
  12. Jeesus

Tämän mukaan Jeesus siis polveutui kuningas Daavidista hänen poikansa Naatanin kautta, joka mainitaan Vanhassa testa­mentissa vain ohi­mennen[5]. Myöhemmät suku­polvet ovat muutoin tunte­mattomia nimiä, mutta niiden luku­määrä, 41 sukupolvea noin tuhannessa vuodessa, on krono­logi­sesti täysin mahdollinen.

Daavidia edeltävien suku­polvien osalta Luukkaan luettelo on täysin Vanhan testa­mentin mukainen. Suku­polvet Peresistä, Juudan pojasta, Daavidiin on Vanhassa testamentissa lueteltu Ruutin kirjan lopussa. Luukkaan ja yhtä­pitävästi myös Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Peres oli Juudan poika ja Abrahamin jälkeläinen neljännessä polvessa; välissä olleet sukupolvet olivat Iisak ja Jaakob.[6] Myös Abrahamia edeltäneet sukupolvet ovat Luukkaan luettelossa Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaiset[7] Luukkaan luettelossa kuitenkin esiintyy Arpaksadin ja Salman välissä Kenan (Kainam), joka tässä kohdassa mainitaan Septuagintassa, mutta ei mas­oreetti­sessa tekstissä eikä sen vuoksi myöskään useimmissa nykyisissä raamatun­käännöksissä.

Augustinus kiinnitti huomiota, että sukupolvien lukumäärä Luukkaan evankeliumissa on 77, joka on merkittävä luku ja symboloi kaikkien syntien anteeksi­antamista.[8][9] Lukumäärä merkitsee toisaalta, että Hanokista Jeesukseen oli 70 suku­polvea, mikä vastaa apo­kryfisessä Henokin kirjassa olevaa ennustusta[10] jonka Luukas toden­näköisesti tunsi.[11][12] Vaikka Luukas, toisin kuin Matteus, ei suoraan ilmoita suku­polvien lukumääriä, hänenkin on arveltu käsitelleen esi-isiä seitsemän ryhmissä. Kuitenkin yksi varhaisimmista kommen­toijista, Irenaeus, laski Aadamista kuluneen vain 72 suku­polvea.[13]

Koska Luukkaan suku­luettelo on luonteensa vuoksi ollut erityisen alttiina tekstin turmel­tumi­selle kopiointien yhteydessä, alku­peräisen tekstin jäljittä­minen käsi­kirjoitusten perusteella on ollut ongelmallista. Erikoista kylläkin, kiistan­alaisin osuus on Daavidin esi-isät, jotka kuitenkin on lueteltu myös Vanhassa testamen­tissa. Vaikka versio, jonka mukaan Aminadab oli Aramin poika, on yhtä­pitävä sekä Matteuksen evankeliumin että Ruutin kirjan kanssa, Nestle-Alandin kriittinen painos, jonka nykyajan oppineet pitävät parhaiten alku­peräistä tekstiä vastaavana, sijoittaa Aminadabin ja Aramin väliin Adminin, jota ei Vanhassa testamentissa mainita.[14][15][16]

Sanonnalla "niin luultiin" (krei. ὡς ἐνομίζετο / suor. kuten oli ajateltu) kirjoittaja välttää sanomasta, että Jeesus todella olisi ollut Joosefin poika, sillä samassa evankeliumissa kerrotaan myös Jeesuksen syntyneen neitseelli­sesti. Tästä kuitenkin seuraisi, etteivät muutkaan luettelon henkilöt itse asiassa olleetkaan Jeesuksen esi-isiä. Onkin esitetty useita tulkintoja siitä, miten tämä maininta on suhteu­tettava muuhun suku­luetteloon:

  • Jotkut ovat pitäneet luettelon muuta osaa Joosefin todellisena suku­luettelona, vaikka se poikkeaakin Matteuksen luettelosta.[17]
  • Toisten mukaan kyseessä ei ole biologinen mutta kylläkin laillinen suku­linja, sillä Joosef oli mahdollisesti Eelin vävy tai adoptoitu poika.
  • On myös mahdollista, että Luukas toistaa jostakin sittemmin kadonneesta lähteestä saamansa epä­luotettavan luettelon tarkistamatta sen paikkansa­pitävyyttä.
  • Lisäksi jotkut, kuten aikoinaan jo Johannes Damaskolainen, ovat selittäneet sanonnan "luultiin olevan Joosefin poika" olevan pelkkä väli­huomautus ja että kirjoittaja tarkoitti Jeesuksen olleen Eelin jälkeläinen. Eeli taas olisi ollut Marian isä ja Jeesuksen iso­isä, ja näin ollen kyseessä olisikin Marian esi-isien luettelo. Tällöin Joosef olisi ollut Eelin vävy.

Marian ja Elisabetin sukulaisuus muokkaa

Luukas ilmoittaa myös, että Elisabet, Johannes Kastajan äiti, oli Marian sukulainen, ja että Elisabet oli Aaronin jälkeläinen ja kuului Leevin heimoon.[18] Muun muassa Gregorios Nazianzilainen katsoi tämän osoittavan, että Maria itsekin oli Aaronin jälkeläinen ja että näin ollen Jeesus kuului sekä kunin­kaalliseen että papilliseen suku­linjaan.[19] Sitä vastoin Tuomas Akvinolainen väitti, että Marian äiti kuului Juudan, äiti Leevin sukuun.[20]

Nykyaikaiset tutkijat kuten Raymond E. Brown (1973) ja Géza Vermes (2005) sen sijaan miettivät, että Marian ja Elisabetin suku­laisuus vaikuttaa epäilyttävältä.[21][22] Brownin mukaan heidän sukulaisuuttaan ei mainita muissa evankeliumeissa.

Matteuksen sukuluettelo muokkaa

Matteuksen evankeliumi alkaa sanoilla "Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan suku­luettelo: Abrahamille syntyi Iisak...", minkä jälkeen luetellaan peräkkäiset suku­polvet siihen saakka, kunnes "Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies. Maria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi. Lopuksi todetaan, että suku­polvia on Abrahamista Daavidiin kaikkiaan neljä­toista, Daavidista pakko­siirron aikaan samoin neljä­toista, ja siitä taas neljätoista Kristukseen."[1]

Matteus siis korostaa alusta lähtien Jeesuksen kunnia­nimeä Kristus, joka on kreikkalainen käännös heprealaisesta tittelistä Messias ja tarkoittaa voideltua voidellun kuninkaan merkityksessä. Jeesus siis esitellään ensin ja ennen kaikkea kauan odotetuksi Messiaaksi, jonka odotettiin olevan kuningas Daavidin jälkeläinen ja perillinen, ja niinpä suku­luettelon tarkoituk­sena on ennen kaikkea osoittaa, että Jeesus kuului Daavidin sukuun. Niinpä Matteus nimittää Jeesusta ensin Daavidin pojaksi osoittaakseen hänen kunin­kaallisen synty­peränsä, ja sen jälkeen Abrahamin pojaksi osoittaakseen hänen olleen juutalainen. Kummassakin tapauksessa "poika" merkitsee yli­päänsä jälkeläistä, kaukaistakin, ja täten tarkoituksena on palauttaa mieliin Jumalan Daavidille ja Abrahamille antamat lupaukset.[23]

Sulkuihin merkityt nimet ovat vuoden 1938 raamatunkäännöksen mukaisia.

Jeesuksen sukuluettelo Matteuksen mukaan
  1. Abraham
  2. Iisak
  3. Jaakob
  4. Juuda & Tamar
  5. Peres (Faares)
  6. Hesron (Esrom)
  7. Ram (Aram)
  1. Amminadab (Aminabad)
  2. Nahson (Nahasson
  3. Salma (Salmon) & Rahab
  4. Boas & Ruut
  5. Obed
  6. Iisai
  7. Daavid & Batseba
  1. Salomo
  2. Rehabeam
  3. Abia
  4. Asaf (Aasa)
  5. Josafat
  6. Joram
  7. Ussia
  1. Jotam
  2. Ahas
  3. Hiskia
  4. Manasse
  5. Aamon
  6. Josia
  7. Jekonja
  1. Sealtiel
  2. Serubbabel
  3. Abihud (Abiud)
  4. Eljakim
  5. Asur (Asor)
  6. Sadok
  7. Jakim (Akim)
  1. Elihud (Eliud)
  2. Eleasar
  3. Mattan
  4. Jaakob
  5. Joosef & Maria *
  6. Jeesus

Matteuksen suku­luettelo on selvästi moni­mutkaisempi kuin Luukkaan. Se on ilmeisen selvästi skemaattinen ja jaettu kolmeen neljän­toista suku­polven ryhmään, joilla kullakin on oma luonteensa:

  • Ensimmäisessä on runsaasti viittauksia Vanhaan testamenttiin, esimerkiksi maininnat neljästä äidistä, Juudan veljistä ja Peresin veljestä Serahista.
  • Toinen osa käsittää Daavidin jälkeläiset, jotka olivat Juudan kuninkaita. Muutamat suku­polvet kuitenkin sivuutetaan. Osa päättyy Jekonjaan ja tämän veljiin, jotka syntyivät Babylonin pakko­siirtolaisuuden aikoihin.
  • Kolmas osa, jossa näköjään on vain kolme­toista sukupolvea, yhdistää Joosefin Serubbabeliin. Välissä olevat henkilöt ovat muutoin tuntemattomia, mutta heitä on aika­välin pituuden huomioon ottaen merkillisen vähän.

Sukupolvien lukumäärään 42 on päästy vain sivuutta­malla useita nimiä, joten vaikuttaa siltä, että luetteloon on tarkoituk­sella otettu kolme neljän­toista suku­polven ryhmää. Neljä­toista on kaksi kertaa seitsemän, mikä luku symboloi täydellisyyttä ja liittoa, ja on myös Daavidin gematria. Asialle on esitetty useita muitakin selityksiä.[23]

Naiset muokkaa

Viidessä kohdassa luettelossa mainitaan myös henkilön äiti. On sinänsä erikoista, että heidät ylipäänsä mainitaan, koska luettelo, kuten muutkin Raamatun sukuluettelot, etenee vain isästä poikaan. Neljä naista mainitaan listan alku­puolella, nimittäin Tamar, Rahab, Ruut ja "Urian vaimo" eli Batseba, ja viides, Maria, päättää luettelon Jeesuksen äitinä. On paljon keskusteltu siitä, miksi juuri nämä naiset mainitaan, vaikka muut tunnetut kuten Israelin patriarkkojen puolisot Saara, Rebekka ja Lea puuttuvat.

Taamar, Ruut ja Batseba mainitaan Peresin, Obedin ja Salomon äiteinä myös Vanhassa testa­mentissa.[24][25][26][27] Sitä vastoin Rahabia ei Vanhassa testa­mentissa missään mainita Boasin äitinä. Luettelossa mainitun Rahabin on yleensä arveltu olevan sama kuin Joosuan kirjassa mainittu[28] jerikolainen Rahab. Samastus on kuitenkin myös kyseen­alaistettu sillä perusteella, että Matteuksen kreikan­kielisessä alku­tekstissä nimessä on mukana myös kirjain khii, joka puuttuu nimestä Vanhan testamentin kreikan­kielisessä Septuaginta-käännöksessä samoin kuin muista Uuden testamentin jakeista (Hepr. 11:31, Jaak. 2:25), joissa Rahab mainitaan.

Neljällä mainitulla naisella on arveltu olevan jotakin yhteistä, mihin Matteus ehkä halusi kiinnittää huomiota. On huomautettu heidän kaikkien olleen pakanallista syntyperää: Rahab oli kanaanilainen, Ruut moabilainen ja Batseba heettiläinen. Tamarin nimi taas on heprealaista alkuperää, mutta hänen synty­peräänsä ei Vanhassa testamentissa kerrota. Toiset ovat huomauttaneet heidän kaikkien syntisyydestään: Rahab oli prostituoitu, Tamar esiintyi sellaisena vietelläkseen Juudan, Batseba oli avion­rikkoja ja Ruutin on joskus katsottu vietelleen Boasin; täten Matteus korostaisi Jumalan armoa synnin vasta­painona. Edelleen on huomautettu heidän epä­tavalli­sista, suorastaan skandaalin­omaisista avio­liitoistaan, jolloin Matteuksen tarkoituksena olisi valmistaa lukijaa kohtaamaan, mitä Mariasta sanotaan. Mikään näistä selity­ksistä ei kuitenkaan tyydyttävästi sovellu kaikkiin neljään naiseen.[29] Nolland[23] olettaa yksin­kertaisesti, että nämä olivat ainoat naiset, jotka tunnettiin Daavidin suku­luettelosta sellaisena kuin se on Ruutin kirjassa.[4]

Varsinaisen suku­luettelon päätös on myös epä­tavallinen: lueteltuaan suuren joukon Joosefin esi-isiä Matteus ei kuitenkaan määrittele häntä Jeesuksen isäksi vaan Marian avio­mieheksi. Kreikkalaisessa alku­tekstissä sanotaan suoraan, että Jeesus syntyi Marialle, ei Joosefille. Sana­muoto on huolellisesti valittu vahvistamaan Jeesuksen neitseellinen syntymä, josta Matteus sen jälkeen kertoo korostaen, ettei Jeesusta pannut alulle Joosef vaan Jumala.

Pois jätetyt sukupolvet muokkaa

Matteuksen ja Vanhan testamentin vertailutaulukko
Vanha testamentti[30] Matteus
Asaf (Aasa)
Selaltiel
Daavid
Salomon
Rehabeam
Abiam
Asaf
Josafat
Joram
Ussia
Jotam
Ahas
Hiskia
Manasse
Aamon
Josia
Jekonja
Selaltiel
Serubbabel

Matteuksen suku­luettelosta puuttuu kolme peräkkäistä Juudan kuningasta: Ahasja, Jooas ja Amasja. Näiden jälkeen seuraa Ussia, jonka nimi kreikkalaisessa muodossa on Ozias ja muistuttaa suuresti ensimmäisen pois jätetyn kuninkaan nimen kreikkalaista muotoa Ochozias. Tämän vuoksi jotkut ovat päätelleet, että puute johtuisi kirjurin erehdyksestä hänen sekoitta­essaan nämä toisiinsa ja vasta sen jälkeen olisi havaittu, että nimet voitaisiin ryhmitellä kolmeen neljän­toista suku­polven ryhmään. Toiset taas pitävät heidän pois­jättämistään tarkoituk­sellisena, mihin nimien saman­kaltaisuus toisaalta olisi rohkaissut. Aiheena kolmen kuninkaan pois­jättämiseen on mahdollisesti ollut se, että he Vanhan Testamentin mukaan olivat erityisen turmeltuneita ja heidät surmattiin Jumalan tahdosta [35], minkä lisäksi he kuuluivat Ahabin kirottuun suku­linjaan hänen tyttäresnsä Atalian kautta, ja kirous ulottui aina kolmanteen ja neljänteen polveen.[36]. Täten Matteus ehkä piti heidän pois­jättämistään oikeutettuna, mikä toisaalta auttoi häntä muodostamaan kolme neljän­toista suku­polven ryhmää.[37]

Neljäs pois jätetty kuningas on Jooahas, Jekonjan isä. Näiden nimien kreikkalaiset muodot muistuttavat toisiaan vielä enemmän, ja molemmista käytetään joskus nimeä Joachim. Kun Matteus kirjoittaa: "Joosialle syntyivät Jekonja ja tämän veljet Babyloniin siirtämisen aikoihin", hän näyttää sekoittavan nämä toisiinsa, koska Jooahasilla oli veljiä, Jekonjalla ei, mutta pakko­siirto tapahtui Jekonjan aikana. Jotkut pitävät tätä pelkkänä erehdyksenä, mutta toisten mukaan tämä on tarkoituk­sellista, jotta luetteloon saataisiin tarkalleen 14 kuningasta Daavidin jälkeen.[37]

Viimeinen ryhmä näyttää sisältävän vain 13 sukupolvea. Koska on epä­toden­näköistä, että Matteus vain laski väärin, asialle on esitetty useita selityksiä. Sama nimi on saatettu laskea mukaan sekä toisen ryhmän viimeiseksi että kolmannen ryhmän ensimmäiseksi, joko Daavid tai Jekonja. Tai jos Joosian pojalla tarkoitetaan Jooahasia, Jekonja voidaan laskea erikseen pakko­siirron jälkeen.[23] Kolmas mahdollisuus on, että Maria on laskettu omaksi suku­polvekseen. Vaikka tällaista laskutapaa ei muutoin tunneta, se on ehkä katsottu tarpeelliseksi neitseellisen syntymän vuoksi.[38] On jopa esitetty, että Matteuksen alkutekstissä olisi ollut toinen Joosef Marian isänä, mutta hän olisi myöhemmin mennyt naimisiin toisen samannimisen miehen kanssa.[39]

Koska Jekonja syntyi yli 600 vuotta ennen Jeesusta, on myös epä­toden­näköistä, joskaan ei täysin mahdotonta, että välissä olisi ollut vain kolme­toista suku­polvea. Tämä edellyttää, että pojat tässä suku­linjassa olisivat syntyneet keski­määrin isiensä ollessa lähes 50-vuotiaita. Onkin yleisesti oletettu, että samoin kuin Matteus otti tiettyjä vapauksia edellisessä ryhmässä, samoin hän olisi tehnyt tässäkin, jättäen useita suku­polvia pois. Vanhassa testamentissa esiintyy vielä suurempia aukkoja sukupolvien välillä.[40] Kyseisenä aikana oli tavallista nimetä lapset isoisänsä mukaan, mutta koska tällaista ei luettelossa esiinny, on Matteus kenties lyhentänyt luetteloaan jättämällä siitä aiheutuvat nimien toistumiset pois.[41]

Neitseellinen syntymä muokkaa

 
Fabrizio Boschin maalaus Annunciation

Sekä Matteuksen että Luukkaan evan­keli­umeissa sanotaan, että Jeesusta ei siittänyt Joosef, vaan hän syntyi Pyhän Hengen vaikutuksesta Marian ollessa yhä neitsyt, niin kuin profeetat olivat kirjoittaneet. Tämän vuoksi valta­virran kristinuskossa Jeesusta pidetään kirjai­mellisesti "Jumalan ainoana poikana"[42] ja Joosefin katsotaan vain adoptoineen hänet.

Tämän vuoksi herää kysymys: miksi molemmat evankeliumit näyttävät johtavan Jeesuksen suku­luettelon Joosefin kautta vaikka kiistävät tämän olleen hänen bio­loginen isänsä? Augus­tinuksen mukaan vastaukseksi riittää, että adoption vuoksi Joosef oli hänen laillinen isänsä, jonka kautta hän saattoi oikeutetusti väittää olevansa Daavidin jälkeläinen.[43]

Tertullianus sitä vastoin väitti, että Jeesuksen oli oltava myös veren mukaan Daavidin jälkeläinen äitinsä Marian kautta[44]. Tämän käsityksensä tueksi hän viittasi Paavalin sanaan, että Jeesus oli "syntynyt Daavidin jälkeläiseksi lihan mukaan.[45]

Selityksiä eroavuuksille muokkaa

Näitä kahta raamatullista sukuluetteloa ei erota toisistaan ainoastaan Joosefin isän nimi, vaan Daavidin ja Joosefin välillä ne poikkeavat kokonaan toisistaan.

Tätä seikkaa on pidetty yhtenä ilmeisimmistä esi­merkeistä Raamatun risti­riidoista. Sitä käyttivät kristinuskon arvostelemiseen jo vanhalla ajalla muun muassa manikea­laiset sekä Rooman keisari Julianus kirjoituksessaan Galilealaisia vastaan. Tämän vuoksi useat varhaiset kristityt kirjailijat esittivät asialle selityksiä.

Esimerkiksi Augustinus selitti, että Joosefilla oli bio­logisen isän lisäksi myös adoptio­isä ja että toinen luetteloista käsittää hänen bio­logisen isänsä, toinen taas adoptio­isänsä esi-isät.[46] Myöhemminkin on esitetty useita harmoni­soivia teorioita, joilla risti­riita on yritetty selittää näennäiseksi.

Kristityt tutkijat ovat usein olettaneet, että Matteuksen luettelo sisältää Joosefin, Luukkaan luettelo sen sijaan Marian esi-isät. Molemmat suku­linjat johtavat Jeesuksesta suoraan Daavidiin, mitä on pidetty tärkeänä, koska Vanhan testamentin mukaan Jumala lupasi Daavidille, että muuan hänen jälkeläisensä tulisi istumaan ikuisella valta­istuimella. Niinpä Jeesus peri laillisen oikeuden valta­istumeen adoptio­isänsä Joosefin kautta, kuten Matteus kertoo, mutta oli samalla myös Daavidin bio­loginen jälkeläinen Marian kautta, kuten Luukas kertoo. Samalla Jeesus voitiin selittää Daavidin bio­logiseksi jälkeläiseksi hänen poikansa Naatanin kautta ilman, että tämä toisaalta olisi risti­riidassa Jumalan Salomon jälkeläisille asettaman kirouksen kanssa.

Huomattavimmat asiasta esitetyt teoriat voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:

  • että Joosefilla oli biologinen isä ja adoptioisä, mahdollisesti leviraatti­avio­liiton vuoksi
  • toinen luettelo tarkoittaa laillista vallanperimystä
  • Luukkaan luettelossa ovat Marian, eivät Joosefin esi-isät
  • Matteuksen luettelossa ovat Marian, eivät Joosefin esi-isät
  • toinen sukuluettelo tai molemmat ovat keksittyjä.

Laillinen vallanperimys muokkaa

Muuan perinteinen selitys on, että Matteuksen ei ollut tarkoituskaan esittää biologista suku­luetteloa vaan laillisten vallan­perijöiden sarja, jonka mukaan Jeesus oli Juudan kuninkaiden laillinen perillinen.

Metteuksen välitön tarkoitus ei siis olisi niinkään osoittaa Jeesus Daavidin kuin Jekonjan jälkeläiseksi, ja sen vuoksi Jekonjan ja Joosefin välillä hän saattoi vapaasti hypätä sukupolvien yli, siirtyä äidin­puoleisesta iso­isästä tyttären­poikaan ja jopa seurata adoptioon perustuvia suku­linjoja päästääkseen tavoitteeseensa.[47] Matteuksen menetelmän ovat yrittäneet rekonstruoida muun muassa 1800-luvulla Arthur Charles Hervey[48] ja myöhemmin Jacques Masson[49], mutta tulokset ovat luonnollisesti hyvin spekula­tiivisia.

Ensinnäkin jompi­kumpi Joosefin isiksi ilmoitetuista henkilöistä voisi olla yksin­kertaisesti adoptio­isä, kuten Augustinus oletti, tai toden­näköisemmin hänen appensa, jolla ei ollut poikia, tai hänen äidin­puoleinen isoisänsä.[50] Toisaalta nimien Matthan ja Matthat saman­kaltaisuus viittaa siihen, että kyseessä saattaa olla sama henkilö (missä tapauksessa Jaakob ja Eeli olisivat myös sama henkilö tai veljeksiä), ja Matthania edeltävien suku­polvien osalta Matteuksen ja Luukkaan erot johtuisivat siitä, että Matteus seurasi lailliseksi katsomaansa kruunun­perimys­järjestystä, mahdollisesti äidin­puoleisen iso­isän kautta. Tämä voisi myös selittää, mitä on tapahtunut Serubbabelille ja Shealtielille.[48]

Luetteleeko Luukas äidinpuoleiset esivanhemmat? muokkaa

Suora­viivaisempi ja usein esitetty selitys on, että Luukkaan evankeliumissa luetellaan Marian esi­vanhemmat ja että Eeli oli Marian isä, kun taas Matteus luettelisi Joosefin esi-isät. [51] Tämän selityksen esitti aikoinaan jo Johannes Damaskolainen.

Luukkaan evankeliumin suku­luettelo alkaa nykyisessä suomennoksessa: "Hän oli – niin luultiin – Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika."[52] Sen kreikan­kielinen alku­teksti voitaisiin kuitenkin tulkita niinkin, että maininta Joosefista olisi vain sivu­huomautus ja että kohta itse asiassa tarkoittaisikin: "Häntä luultiin Joosefin pojaksi, mutta hän oli Eelin poika."[53] Tämän teorian mukaan hänen sanottaisiin olevan Eelin poika, koska Eeli oli Marian isä ja siten Jeesuksen iso­isänä hänen lähin mies­puolinen esi­vanhempansa.[51] Toisen tulkinnan mukaan tässä tarkoitettaisiin, että Joosef olisi Eelin vävy[54] ja samalla mahdollisesti hänen adoptoima perillisekseen ainoan tyttärensä Marian kautta.[55] Samaan tapaan Vanhassa testamentissa sanotaan Jairia toisiaan Manassen "pojaksi"[56][57][58], vaikka hän itse asiassa oli Manassen tyttären tyttären­poika.[59][60]

Joka tapauksessa tällaiset teoriat selittävät, että evan­kelistalle, joka tunnusti Jeesuksen ainut­laatuisen neitseellisen syntymän, olisi ollut luonnollista luetella hänen äidin­puoleiset esi­vanhempansa, joskin hieman kömpelösti jäljitellen muutoin tavan­omaisia patri­lineaarisia suku­luetteloja.

Tällaisten teorioiden mukaan ero suku­luetteloiden välillä siis johtui siitä, että Matteus luetteloi Jeesuksen lailliset esi-isät Joosefin kautta juutalaisen tavan mukaan. Luukas sen sijaan luettelisi hänen bio­logiset esi­vanhempansa Marian kautta, mihin vaikutti sekin, että hän kirjoitti ensi­sijaisesti pakanoille.[61] Marian puuttuminen luettelosta taas johtuisi siitä, että juutalaiset eivät koskaan sallineet naisia mainittavan suku­luetteloissa, mutta sallivat tarvittaessa naisen avio­miehen mainittavan appensa poikana.[62]

Luetteleeko Matteus äidinpuoliset esivanhemmat? muokkaa

Harvinaisempia ovat selitykset, joiden mukaan Luukas luettelisi Joosefin, Matteus Marian esi-isät. Tällaisiakin teorioita on silti esitetty jo varhais­kristillisenä aikana.[63][64] Täysin mahdottomana ja suorastaan kerettiläisenä tällaista selitystä piti kuitenkin jo Irenaeus[65]

Vaikka säilynyt kreikkalainen alku­teksti ei mitenkään viittaa tällaiseen tulkintaan, on esitetty, että Matteuksen evankeliumissa mainittaisiin kaksi Joosef-nimistä henkilöä, joista toinen olisi Marian aviomies, toinen Marian isä. Tämä ei selittäisi vain, miksi Matteuksen suku­luettelo poikkeaa Luukkaan esittämästä vaan myös miksi Matteuksen laskujen mukaan sukupolvia oli 14 eikä 13. Blairin mukaan tekstin varhaiset, toisistaan poikkeavat versiot johtuisivat siitä, että tekstin varhaiset kopioijat olisivat yrittäneet eri tavoin korjata sen, mikä heistä näytti virheeltä.[39] On myös esitetty, että Matteuksen evankeliumin hypo­teettisessä arameankielisessä alkutekstissä, joka ei ole säilynyt, olisi käytetty sanaa "gowra", joka merkitsee isää, mutta jonka kreikan­kielisen käännöksen laatija olisi vokaali­merkkien puuttuessa tekstistä sekoittanut avio­miestä tarkoittavaan sanaan gura.[66] Mikäli varhais­kristillisenä aikana olisi tiedetty, että Matteuksen evankeliumissa luetellaan Marian eikä Joosefin esi­vanhemmat, tämä selittäisi, miksi risti­riitaan Matteuksen ja Luukkaan välillä ei ilmeisesti kiinnitetty huomiota ennen 200-lukua.

Tekaistut tai virheelliset luettelot muokkaa

Yleinen selitys sukuluettelojen välisille risti­riidoille on, että ainakin toinen niistä, tai mahdollisesti molemmat, ovat virheellisiä tai suorastaan tekaistuja.

Näistä kahdesta Matteuksen luetteloa on väitetty epäilyttä­vämmäksi. Esimerkiksi Robert H. Gundry pitää muutoin tunte­mattomien nimien luetteloa, joka johtaa Serubbabelista Joosefiin, kauttaaltaan tekaistuna. Hänen mukaansa se olisi muodostettu kokoamalla ja mukailemalla Ensimmäisessä aikakirjassa esiintyviä henkilönnimiä.[67]

Sen sijaan Sivertsen, joka myöntää, että Matteuksen versio on mahdollisesti laadittu temppelin asia­kirjojen pohjalta, katsoo Luukkaan keino­tekoisesti yhdistelleen suullisen perimä­tiedon sirpaleita. Esimerkiksi hänen pakko­siirtolaisuutta edeltävään aikaan sijoittamansa sarja "Leevi, Simeon, Juuda, Joosef" muodostuu selvästikin patriarkka Jaakobin poikien ja heistä polveutuvina pidettyjen nimistä, jotka kuitenkin olivat henkilön­niminä paljon yleisempiä pakko­siirto­lai­suuden jälkeisenä aikana kuin ennen sitä, kun taas nimi Mattatias muunnelmineen esiintyy ainakin kolmen epäilyttävästi saman­laisen sarjan alussa.[68] Samaan tapaan Kuhn väittää, että sarjat "Jeesus-Mattatias" (77-63) ja "Jeesus-Mattatha" (49-37) ovat epäilyttävästi toistensa kaltaisia.[69]

Eusebiuksen selitys muokkaa

Varhaiskristillinen, 200-luvulla elänyt historioitsija Eusebius Kesarealainen selitti eron Matteuksen ja Luukkaan luetteloiden välillä seuraavasti:

  1. . Matthan, Salomon jälkeläinen, menee naimisiin Esthan kanssa, ja heille syntyy Jaakob [Matteus]
  2. . Matthan kuolee. Matthat, Naatanin jälkeläinen, menee naimisiin Esthan kanssa, ja heille syntyy Eeli. [Luukas]
  3. . Jaakob ja Eeli ovat siis velipuolia, joilla on sama äiti mutta eri isä.
  4. . Eeli menee naimisiin, mutta kuolee lapsettomana.
  5. . Juutalaisen lain mukaisesti Jaakob, Eelin veljenä, menee naimisiin veljensä lesken kanssa aikaansaadakseen hänelle jälkeläisiä
  6. . Joosef syntyy.
  7. . Joosef on biologisesti Jaakobin poika.[Matteus]
  8. . Mutta laillisesti hän on Eelin poika.[Luukas]

[70]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Matt. 1:1–17
  2. Luuk. 3:23–38
  3. Matt. 1:18–23, Luuk. 1:30–37
  4. a b Ruut 4:18–22
  5. 2. Sam. 5:13–14,1. Aik. 3:1–8
  6. 1. Moos. 21:1–3, 1. Moos. 25:21–26, 1. Moos. 35:23–26.
  7. 1. Moos. 5:3–32, 1. Moos. 11:10–27
  8. Augustinus: De consensu evangelistarum (On the Harmony of the Gospels. {{{Julkaisija}}}, noin 400. 2.4.12–13 Teoksen verkkoversio.
  9. Matt. 18:21–22, vrt. 1. Moos. 4:24
  10. 1 Enoch 10:11–12 ccel.org. ,
  11. Richard Bauckham: Jude and the Relatives of Jesus in the Early Church, s. 315-373. Lontoo: T & T Clark International, 2004. 978-0-567-08297-8.
  12. Augustinus: De consensu evangelistarum (On the Harmony of the Gospels). {{{Julkaisija}}}, n. 400. 2.4.12–13 Teoksen verkkoversio]. .
  13. Irenaeus: Adverus haereses (On the Detection and Overthrow of the So-Called Gnosis). {{{Julkaisija}}}. 3.22.3 Teoksen verkkoversio. .
  14. A Textual Commentary on the Greek Gospels, vol 3: Luke, s. TVU 39 Wieland Wilker. Arkistoitu 27.3.2009. Viitattu .5.2013.
  15. Bruce Manning Metzger: A tectual commentary on the Greek New Testament, s. 136. United Bible Societes. 3-438-06010-8.
  16. Myös suomalaisessa Raamatussa, sekä vuoden 1938 että vuoden 1992 käännöksessä, Admin on mukana Luukkaan evankeliumissa mutta ei Matteuksen evankeliumissa eikä Ruutin kirjassa.
  17. F. W. Farrar: The Gospel According to St. Luke, s. 369-375. Cambridge: {{{Julkaisija}}}, 1892.
  18. Luuk. 1:5,Luuk. 1:36
  19. Gregorios Nazianzilainen: Carmen 18. {{{Julkaisija}}}.
  20. Tuomas Akvinolainen: Summa Theologica. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio.
  21. Raymond E. Brown: The Virginal Conception and Bodily Resurrection of Jesus, s. 54. Paulist Press, 1973. ISBN 0-8091-1768-1.
  22. Géza Vermes: The Nativity, s. 143. Random House, 2006. ISBN 978-0-385-52241-0.
  23. a b c d John Nolland: the Gospel of Matthew: a commentary on the Greek text, s. 65-87. Grand Rapids: W. B. Eerdmans, 2005.
  24. 1. Moos. 38:15–29
  25. Ruut 4:13–27
  26. 2. Sam. 11:2–4
  27. 2. Sam. 12:24
  28. Joos. 6:22–25
  29. Women, Gentiles, and the Messianic Mission in Matthew's Genealogy. Bibliotheca Sacra, 2001, nro 158, s. 152–164. .
  30. 1. Aik. 3:4–19
  31. 2. Kun. 8:25
  32. 2. Kun 12:1
  33. 2. Kun. 14:1
  34. 2. Kun. 23:30
  35. 2. Aik. 22:7–9,2. Aik. 24:23–25,2. Aik. 25:27–28
  36. 1. Kun. 21:21–29, vrt. 2. Moos. 20:5
  37. a b Jechoniah and His Brothers. Bulletin for Biblical Research, 1997, nro 7. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive).
  38. Joel B. Greebm Scot McKnigth, I. Howard Marshall: Dictionary of Jesus and the Gospels: A Compendium of Contemporary Biblical Scholarship, s. 254-258. InterVarsity Press, 1992. ISBN 0-8308-1777-8.
  39. a b Matthew 1,16 and the Matthaean Genealogy. Studia Evangelica, 1964, nro 2, s. 149-154.
  40. esimerkiksi Esra 7:1–5, vrt. 1. Aik. 6:3–14
  41. William F. Albright, C.S. Mann: Matthew: A New Translation with Introduction and Commentary. Doubleday & Company, 1971. 978-0-385-08658-5.
  42. Joh. 3:16
  43. Augustinus: De consensu evangelistarum (On the Harmony of the Gospels), s. 16-21. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio. .
  44. Tertullianus: De carne Christi (On the Flesh of Christ), s. 20-22. {{{Julkaisija}}}. 20–22 Teoksen verkkoversio.
  45. Room. 1:3
  46. Augustinus: Contra Faustum, s. 3. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio.
  47. Marshall D. Johnson: he purpose of the Biblical genealogies, s. 142. Cambridge: Cambridge University Press, 1988. ISBN 978-0-521-35644-2. .
  48. a b Arthur Charles Hervey: The Genealogies of Our Lord and Saviour Jesus Christ. {{{Julkaisija}}}, 1853. Teoksen verkkoversio. .
  49. Jacques Masson: Jesus, fils de David, dans les généalogies de saint Mathieu et de saint Luc. Téqui, 1982. ISBN 2-85244-511-5.
  50. Augustine of Hippo: Sermon 1, s. 27–29. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio. .
  51. a b Anthony Maas: ”Genealogy of Christ”, Catholic Encyclopedia. New York: Robert Appleton Company, 1913.
  52. Luuk. 3:23
  53. Thomas Akvinolainen: Summa Theologica. {{{Julkaisija}}}. IIIa, q.31, a.3, Reply to Objection 2 Teoksen verkkoversio.
  54. John Lightfoot: Horæ Hebraicæ et Talmudicæ, s. 55. {{{Julkaisija}}}, 1663. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  55. John Nolland: The Gospel of Matthew: a commentary on the Greek text, s. 70. W. B. Eerdmans, 2005. ISBN 978-0-8028-2389-2.
  56. 4. Moos. 32:41
  57. 5. Moos. 3:14
  58. 1. Kun. 4:13
  59. 1. Aik. 2:21–23
  60. 1. Aik. 7:14
  61. Robertson, A.T. "Commentary on Luke 3:23". "Robertson's Word Pictures of the New Testament". . Broadman Press 1932,33, Renewal 1960.
  62. Torrey, R. A. "Commentary on Luke 3". "The Treasury of Scripture Knowledge".
  63. Klemens Aleksandrialainen: Stromata, s. 21. {{{Julkaisija}}}.
  64. Victorinus of Pettau: In Apocalypsin (Commentary on the Apocalypse). {{{Julkaisija}}}.
  65. Irenaeus: Adversus haereses (Against Heresies), s. 3.21.9. {{{Julkaisija}}}. .
  66. Andrew Gabriel Roth: Proofs of Peshitta Originality in the Gospel According to Matthew & the Gowra Scenario: Exploding the Myth of a Flawed Genealogy. {{{Julkaisija}}}, 2003. Teoksen verkkoversio. .
  67. Robert H. Gundry: Matthew: A Commentary on his Literary and Theological Art. Grand Rapids: W. B. Eerdmans, 1982. ISBN 978-0-8028-3549-9. .
  68. New testament genealogies and the families of Mary and Joseph. Biblical Theology Bulletin, 2005, nro 35, s. 43-50.
  69. yhteenvetona teoksessa I. Howard Marshall: The Gospel of Luke: A Commentary on the Greek Text, s. 159. Grand Rapids: W. B. Eerdmans, 1978. ISBN 0-8028-3512-0. .
  70. Eusebius Kesarealainen: Eusebius' Ecclesiastical History, Book 1, Chapter 7: Text. The Catholic University Of America Press. Inc., 1953. ISBN 0-8132-1445-9. .

Aiheesta muualla muokkaa