Jean-François Champollion
Jean-François Champollion (23. joulukuuta 1790 Figeac, Lot – 4. maaliskuuta 1832 Pariisi) oli ranskalainen orientalisti ja egyptologi. Hän loi pohjan modernille egyptologialle ratkaisemalla hieroglyfien arvoituksen Rosettan kiven avulla.
Varhainen elämä ja opinnot muokkaa
Champollion syntyi Figeacin kaupungissa Ranskassa vuonna 1790. Hän sai yksityisopetusta yhdeksänvuotiaaksi asti, minkä jälkeen hänet lähetettiin kouluun Grenobleen, missä hänen isoveljensä jo opiskeli. Grenoblessa Champollion opiskeli muinaisia kieliä, etenkin Egyptin kieliä.[1]
Champollion muutti Pariisiin vuonna 1807 ja opiskeli Collège de Francen itämaisten kielten koulussa. Hän oppi muun muassa persiaa, etiopialaista ge’eziä, sanskritia, zendiä, pahlevia ja arabiaa, ja hän alkoi kirjoittaa koptin kielen sanakirjaa ja kielioppia.[1]
Ura muokkaa
Champollion sai vapautuksen asepalveluksesta ja palasi 19-vuotiaana Grenobleen opettamaan historiaa. Hän julkaisi vuonna 1814 muinaisesta Egyptistä kaksiosaisen teoksen L'Égypte sous les Pharaons.[1]
Grenoblen tiedekunnan lakkautuksen 1815 jälkeen Champollion jatkoi työskentelyä egyptiläisten tekstien parissa. Niitä ei aiemmin ollut pystytty tulkitsemaan, mutta Champollion alkoi havaita yhteyksiä hieroglyfien ja muiden tekstien välillä. Hän kirjoitti havainnoistaan kirjeen Lettre à M. Dacier vuonna 1822 ja kaksi vuotta myöhemmin pitemmän tutkielman muinaisen Egyptin kirjoitusjärjestelmistä. Tutkielma herätti heti suurta huomiota, sillä se tarjosi jo pitkään etsityn avaimen Egyptin hieroglyfien tulkitsemiseen.[1]
Champollionin tutkimusten jälkeen egyptologia lähti todelliseen nousuun. Aikaisemmin käsittämättömiä tekstejä pystyttiin nyt tulkitsemaan. Tämä mahdollisti entistä paremman muinaisten egyptiläisten yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimisen. Champollionia pidetäänkin nykyään modernin egyptologian isänä. Laajasta tutkimuksestaan huolimatta Champollion ei kyennyt yksin selvittämään kaikkia muinaisen egyptin kielen sanoja ja kielioppisääntöjä. Hän loi silti perustan kielen tutkimukselle, jota käytetään yhä tänäkin päivänä.
Champollion käytti tutkimuksensa pohjana vuonna 1799 löydettyä Rosettan kiveä. Kiveen oli kaiverrettu teksti kolmella eri kirjoituksella, hieroglyfeillä, demoottisella kirjoituksella sekä kreikkalaisella kirjoituksella ja kahdella kielellä, muinaisegyptiksi ja kreikaksi. Champollion tutki tekstien rakennetta yhdistääkseen eri kielten sanat ja rakenteet toisiinsa. Champollionin sujuva koptin kielen taito auttoi häntä suuresti tulkitsemaan tekstejä. Oleellinen hieroglyfien arvoituksen ratkaisemiseen johtanut oivallus oli se, että Champollion totesi ensimmäisenä hieroglyfien olevan foneettisia merkkejä eikä symbolista kuvakirjoitusta, kuten perimätieto ja harvat hieroglyfejä käsittelevät vanhat kirjalliset lähteet virheellisesti kertoivat.
Champollion onnistui pitkällisen tutkimuksen jälkeen translitteroimaan egyptinkielisiä tekstejä. Hän muunsi hieroglyfit ensin koptin kielen aakkosille ja siitä edelleen nykyaikaisille aakkosille. Champollion tunsi 864 eri hieroglyfimerkkiä, mutta nykyään niitä tiedetään olleen hiukan enemmän.
Champollionista tuli vuonna 1826 Louvren egyptiläisen museon kuraattori. Hän kävi Egyptissä vuosien 1828–1830 aikana. Palattuaan hän otti vastaan häntä varta vasten perustetun egyptologian professorinviran.[1]
Kuolema muokkaa
Champollion kuoli vuonna 1832 ollessaan kirjoittamassa egyptin kielen kielioppia ja sanakirjaa. Teos julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-François Champollion Wikimedia Commonsissa
